Sunday, September 29, 2013

Sisäinen Lapsi

Termi 'sisäinen lapsi' kuulostaa hassulta ja usein minulta kysytäänkin, mitä se tarkoittaa tai mitä minä tarkoitan tuolla termillä. 

 


Meistä jokainen on saanut fyysisen alkunsa, joko enemmän tai vähemmän toivottuna, vanhempiensa yhdynnästä, kasvanut äidin kohdussa, syntynyt, ollut vastasyntynyt vauva, kasvanut vähitellen ja käynyt läpi kaikki iät tähän asti, siihen missä elämässään on menossa tällä hetkellä. Meissä on sisällämme jokainen aikakausi, jonka olemme eläneet, kokemukset ja tunteet, joita olemme kokeneet ja eläneet. Näin ajatellen minussa elää jokaisessa iässä elävä minä. Lapsuuden ympäristö ja kokemukset ovat muokanneet meitä voimakkaimmin. Lapsi kasvaa ja kehittyy nuoruuden kautta aikuiseksi ja jokainen kasvuiässä koettu asia ja tunne kasvaa persoonallisuuteemme kietoutuneeksi osaksi, osaksi identiteettiämme ja yksilöllisiä ominaisuuksiamme. 
Kaikkein parhaimmissakin olosuhteissa kasvavat lapset ehdollistuvat vanhempien, ympäristön ja koulun vaikutuksesta ja elävät sen ehdollistumisensa, ohjelmoitumisensa mukaisesti.

Aikuisenakin ohjelma voi noudatella niitä sääntöjä, joissa lapsi on elänyt tai ehkä lapsi on päättänyt muuttaa historian kulkua ja omaa elämäänsä ja elääkin juuri päinvastaisesti. Kummassakin tapauksessa on kysymys ohjelmoitumisesta ja siten voisi sanoa, että sisäinen lapsi ohjaa elämää. 
On ollut ja on edelleen paljon lapsistaan terveesti ja oikeasti huoltapitäviä, lapsiaan rakastavia ja rakkautensa osoittavia vanhempia. Onneksi tänä päivänä yhä useampi vanhempi ilmaisee tunteensa ja hyväksymisensä lapselleen ja onneksi vitsan säästäminen ja oikeanlainen kannustaminen osataan jo paljon paremmin kuin meidän nykyaikuisten lapsuudessa. 

Meidän joukossamme on lapsia, jotka eivät ole saaneet leikkiä, nauraa tai olla lapsia. On lapsia, joiden on ollut pakko tehdä ja suorittaa ollakseen hyväksytty. On lapsia, joita on rohkaistu vain nauramaan ja olemaan kilttejä, mutta suuttuminen, kiukku, alakulo ei ole ollut sallittua. On lapsia, joille ei ole annettu minkäänlaisia rajoja tai heidät on jätetty ilman huomiota. On lapsia, jotka ovat joutuneet kasvamaan jatkuvien tappelujen keskellä. On lapsia, jotka ovat joutuneet pitämään huolta itsestään, sisaruksistaan tai vanhemmistaan - liian nuorina. On lapsia, joita on rankaistu, pahoinpidelty, käytetty tavalla tai toisella hyväksi jne.

On niin paljon erilaisia tarinoita, jotka ovat tositarinoita, kokemuksia lapsen elämässä. Voi olla, että syystä tai toisesta aikuiset tai toiset lapset eivät ole nähneet tai näe sitä siten kuin kyseinen lapsi on kokenut asiat, mutta lapselle se on totisinta totta ja hän oppii elämään sen mukaisesti. 
Lapsella on yleensä hyvin elävä mielikuvitus ja selviytymisvaisto auttaa luomaan selviytymiskeinoja, joiden avulla lapsi kykenee elämään vallitsevissa puitteissa ja oloissa. Lapsi voi myös kehittää oman tarinan, joka tuntuu paremmalta tai tarinan, joka oikeuttaa aikuisen kohtelemaan lasta kaltoin. 

On todella niin paljon tarinoita - hyviä ja vähemmän hyviä!

Menneiden tutkiminen

Menneiden tutkailusta ollaan monta mieltä. Monesti olen kuullut sanat: "Mitä sinä niitä vanhoja kaivelet. Unohda jo ne ja jatka elämääsi!"

Tämä meidän elämämme on niin kummallista. Kyllähän minä itsekin olen sitä mieltä, että unohdan jo ja jatkan elämääni vaan sitten jatkan elämääni sillä samalla rajoittuneella tavalla, jolla olen ennenkin elänyt. Mistäpä muualta se rajoittuneisuus tulee kuin niistä vanhoista asioista ja elämäntapahtumista, mitkä olen joskus elänyt ja saanut siipeeni. 
Sisäinen lapsi minussa suojautuu kynsin hampain ja jääräpäisen päättäväisesti mahdollisilta uusilta haavoilta, mutta en ehkä edes huomaa, että elän ja toimin sellaisissa rajoissa, joka pienentää minua ja mahdollisuuksiani. Omia ohjelmointejaan ja niiden vaikutusta tähän hetkeen on vaikeaa havaita ja ne paljastuvatkin hiljalleen, kun oppii katselemaan asioita sillä silmällä.

Miksi kaivella? No siksi, koska....

Ehkä kohtaan jatkuvasti samat haasteet ja vaikeudet, samantyyppiset ihmissuhteet ja tilanteet elämässä ja samalla energialla kuin ennenkin, ehkä väsyn ja masennun tai taistelen ja puolustaudun, elämä tuntuu rankalta ja epäoikeudenmukaiselta ja väsyn taas. Ehkä otan vastuuta liikaakin ja muidenkin asioista, vaikka en voi niihin mitenkään vaikuttaa tai voi olla, etten osaa kantaa lainkaan vastuuta itsestäni tai tekemisistäni.
Parisuhteessani saatan toistaa samaa kaavaa kuin lapsuuskodissa on ollut tai parisuhteeni ehkä kariutuvat yksi toisensa perään ja samasta syystä. Saattaisihan toki olla niinkin, että olisin oppinut ottamaan asiat ja ihmissuhteet hyvin kevyesti, ehkä kohtaamatta edes itseäni saati sitten muita kohdalle ja elämään osuvia ihmisiä, tavallaan taivaltaa täällä väistellen elämää.
Töissä ehkä kohtaan asioita, joita hoidan samalla tavalla kuin olen lapsena oppinut vanhempieni kanssa toimimaan tai nähnyt vanhempieni hoitavan asioitaan.

Enhän toki tarkoita, että kaikki on aina juuri noin, mutta edellä mainittu kuvaa hyvin tilanteita ja ohjelmointien seurauksia.
Enkä tarkoita, että vanhempia tai ympäristöä täytyisi syytellä ylenmäärin. On kuitenkin hyvä tunnistaa syy-seuraussuhteet ja ottaa oma voimansa itselleen, on hyvä löytää aktiivinen kasvusuunta elämälleen. 
Meidän on helpompi antaa muille, ympäristölle ja itselle anteeksi, kun tiedämme mitä annamme anteeksi. Liian nopea tai aikainen anteeksiantaminen ja ymmärtäminen ei aina toimi, järjen tasolla tapahtuva tunteiden käsittely jää vajaaksi. On helpompi päästää irti, kun tietää mitä tai mistä päästää irti ja kun tuntee tulleensa kuulluksi, ymmärretyksi, nähdyksi, olemassa olevaksi kaikkinensa. Irtipäästämistä auttaa kummasti, kun tunnistaa tunteet ja tuntemukset ja ymmärtää, missä tilanteessa on kyseisiä tunteita kokenut elämän aikana. 

Leikkisä ja valloittava pieni tai iso lapsi minussa

Lapsuuden karut kokemukset ovat saattaneet piilottaa lapsen leikkisyyden ja ihmetyksen loisteen silmistä eivätkä kaikki aikuiset osaa tai rohkene leikkiä tai eivät tiedä miten nauretaan maha kippurassa, tanssitaan sateessa, piirretään häpeämättä tikku-ukkoja, hassutellaan..... Lapsen uteliaisuus kaikkea kohtaan on ehtymätön ja meistä jokainen on ollut sellainen utelias lapsi, me voimme antaa sen uteliaan lapsen elää meissä edelleen, niin että voimme kohdata asioita ja ilmiöitä uteliaina ja ihmetellen. 
Lapsen elvyttäminen meissä onnistuu parhaiten siten, että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi, huomioiduksi ja hoivatuksi - edes aikuisena. 
Meidän itsemme on hyvä huomata ja hoivata omaa sisäistä lastamme niin hyvin, että saamme tavallaan uuden lapsuuden ja uuden ohjelmoinnin.  

Lapsen elvyttäminen meissä avaa uudenlaisen ilon ja luovuuden, rohkeuden elää tätä elämää laajemmin ja vapaammin. 

 


Miten minä olen ohjelmoitunut?

Voi kuinka monella tavalla olenkaan ohjelmoitunut ja puran niitä edelleen yksin tai avustettuna aina kun huomaan, että - ai - tässä toimin juuri noin tai reagoin johonkin ihmiseen tai asiaan näin tai että jokin minussa rajoittaa tekemisiäni tai estää onnistumisiani.

Minun ohjelmoitumiseeni tässä elämässä on vaikuttanut ehkä rankimmin äitini kuolema ja sitä seuranneet muutamat vuodet. Olin kolme vuotias silloin kun äitini kuoli - aivan liian varhain ja nuorena. 
Elämä oli hyvin resuista ja pelottavaa silloin ja metsä ja puut olivat varmaankin ne turvallisimmat ja pysyvimmät asiat. Kotikaan ei ollut turvallinen. Isäni oli viikot metsässä savotassa ja tuli viikonloppuna käymään ja hoitamaan asioita ja meitä. 
Viikot minä ja veljeni olimme kotona usein vaihtuvien kotiapulaisten hoidettavina ja heissä oli hyvin monenlaisia ihmisiä, monet heistä olivat sellaisiakin, jotka eivät osanneet toimia lasten kanssa lainkaan - jo pelkkä hoitajien tiuha vaihtuminen on aiheuttanut turvattomuutta ja vaikeuksia myöhemmässä elämässä oppia luottamaan ihmisiin tai elämään.  
Kyläyhteisössä oli paljon alkoholin mukanaan tuomaa fyysistä, mentaalista ja tunteiden sairautta ja varmaan siellä oli myös sota-ajoista jälkeen jääneitä ongelmia, jotka näkyivät ja vaikuttivat ympäröivässä yhteisössä. Isäni ei käyttänyt alkoholia tai ollut väkivaltainen, mutta hän ei myöskään ollut paikalla näkemässä, kuulemassa ja suojelemassa meitä aina kun olisimme tarvinneet sellaista. Parhaansahan hän teki niissä oloissa ja jollainhan hänen täytyi hankkia elanto ja selvitä eteenpäin. Aikuisena ymmärrän sen, mutta lapsi minussa on itkenyt hiljaa sisäänpäin tarvettaan turvalliseen kotiin ja kotona olevaan vanhempaan - kuinka ollakaan, en ole osannut rakentaa pysyvää, turvallista ja hyväksyvää kotia mihinkään muualle kuin sisälleni, sieluni syvyyksiin. 
Meidän perheemme onneksi muutaman rankan vuoden jälkeen isä meni uudelleen naimisiin ja äitipuoleni tuli elämäämme. Toki vaikeudet eivät siihen loppuneet, mutta elämä helpottui merkittävästi ja meilläkin oli pysyvä välittävä aikuinen paikalla.
Minussa on elänyt hyvin vahvana itseään puolustava ja rakkautta tarvitseva lapsi ja se on näkynyt selvimmin parisuhteissani. Lapsuuden kyläyhteisössä ja tietyissä kotonakin tapahtuneissa tilanteissa koetut asiat ja vallinneet pelot ovat ajaneet minua erilaisiin - vaihtuviin - tilanteisiin ja suhteisiin matkani varrella ja muutenkin vaikuttaneet olemiseeni, tekemisiini ja tunteisiini.

Minulla on samalla tavalla, kuin monella muullakin kanssakulkijalla, tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen ja haluan oppia hyväksymään kohtaamani ihmiset sellaisena kuin he ovat. Olen työstänyt asioita ja hoitanut ja hoivannut oman sisäisen lapseni haavoja. Olen oppinut matkan varrella, että minun ei tarvitse hyväksyä kaikkia tekoja ja ilmiöitä automaattisesti sellaisenaan. Ei minun tarvitse hyväksyä tekoja, jotka sotivat oikeustajuani ja inhimillisyyttä vastaan. Minulla on lupa ja voin valita seurani ja elinympäristöni tänä päivänä. 

Yllä mainitut muutamat asiat ovat vain pieni osa sitä, mitkä olen ymmärtänyt ja oivaltanut itsestäni ja ohjelmoinneistani, löytänyt uuden tavan toimia ja elää, siirtynyt selviämistilasta vapaampaan elämiseen, olemiseen ja tekemiseen. 

Tavallaan jotkin kielteiseen ohjelmoitumiseeni vaikuttavat asiat ovat olleet myös siunaus ja auttaneet minua säilyttämään leikkisän, hassuttelevan, nauravan ja innostuvan lapsen minussa. Nauran siis - liiankin - paljon ja osaan ja rohkenen leikkiä ja hassutella. Metsä, kukkakedot, pilvet taivaalla ja koko luonto ovat ehtymättömiä voiman, kauneuden ja rauhan lähteitä, innostuksen aiheita.

Ilokseni ja onnekseni ystäväpiirissäni on useita samanhenkisiä ja hassuttelevia ja silti syvään ja vakavaankin keskusteluun ja kanssakäymiseen kykeneviä ihmisiä. 


Pidän hyvää huolta sisäisestä pienestä tyttösestäni ja hoivaan sitä osaa minussa, kun tunnen sellaiseen tarvetta. 

Kutsun sinutkin mukaan leikkiin :D, tulethan!


Sisäinen Lapsi-kurssilla lapsi meissä on elvytettävänä ja nähtävänä ja kuultavana. Ensimmäinen kurssiajankohta on la-su 18.-19.1.2014. Tampereella. Sitä jatkamme ensi vuoden puolella asiasta innostuneiden kanssa. 

Ota yhteys sähköpostilla tai puhelimitse, jos kuulet kutsun tulla mukaan hoivaamaan, vahvistamaan ja leikittämään omaa sisäistä lastasi sekä ymmärtämään ja oivaltamaan lisää itsestäsi. Viikonlopun hinta on 150,- (sisältää gluteenittoman kasviskeittolounaan ja kahvit/teet)

Sunday, September 15, 2013

Syksy on alkanut

Niin se vaan kesä on mennyt ja syksy taas tullut. Luonnon kiertokulkua ei voi pysäyttää.
Kesä olikin todella upea ja pitkä tänä vuonna, kaiketi nyt tällainen kesäihminenkin jaksaa pitkän talven sinnitellä menemättä karhun kanssa talvipesään lepäilemään. 
Tuli samoiltua metsässä, uitua järvissä, nautittua lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. 

Vaikka haikeilla mielin siirrynkin syksyyn, on silti jännittävää alkaa uusi kausi työrintamalla. 
Kaikenlaista kivaa on tullut eteeni, ja syksyn uudet meditaatio- ja kurssiaikataulut ovat valmistuneet. Meditaatioita aloittelen Tampereella maanantaina 7.10. klo 18-20.30 ja Nokialla sunnuntaina 27.10 klo 16-18.30. 
Työpajat alkavat Reiki-kurssilla lokakuussa la-su 19.-20.10. ja jatkuvat itsetuntemukseen liittyvillä aiheilla joka kuukausi jonkun kurssin muodossa. Marraskuussa on Sisäinen lapsi la-su 16.-17.11.

Olen käynyt läpi yli 10 vuotta omia traumojani ja ehdollistumiani, ohjelmoitumisiani, availlut lukituksiani ja löytänyt kaiken sen kautta itseäni koko ajan enemmän.  Olen osallistunut jos jonkinlaisille kursseille ja koulutuksiin, penkonut ja tonkinut omaa elämääni ja itseäni myös itsekseni tai kollegoideni ja ystävieni kanssa toisiamme auttaen. Haasteet ovat muuttuneet matkan varrella, eivät toki poistuneet, mutta vastaan niihin eri tavoin kuin aiemmin. Koen olevani kaiken aikaa aidompi, eheämpi ja enemmän jalat maassa sekä myös hengessä vahvempi. Elämä tuntuu aina vain ihmeellisemmältä.

Tampereen kurssikokonaisuus, jonka aloitan Reiki-kurssista, jatkuu itsetuntemuksen syventämiseen monin eri aihein. Ensimmäisenä perehdytään Sisäinen Lapsi -käsitteeseen. Omaa sisäistä lastaan on tosi hyvä hoitaa Reikillä, energialla ja muutenkin huomioiden sitä. Kurssit ovat viikonlopun kestäviä, joskus ehkä pitkiä viikonloppujakin.
Itsetuntemusta syvennetään koko ajan enemmän pitkin talvea. Sisäisen Lapsen lisäksi aiheina ovat mm. henkisyys, tunteet ja keho, ihmissuhteet, persoonallisuustyypit, jälleensyntymä eli menneet elämät, jne. Kurssikokonaisuus huipentuu kesällä 2014 viikon kestävään retriittiin, jossa yhdistellään talven aikana käytyjä asioita.
Menetelminä kursseilla ovat keskustelut, kuunteleminen, hiljentymiset, mielikuvaharjoitukset, äänityöskentely, liike, piirtäminen, peilaaminen, ryhmä- ja parityöskentely, jakaminen. 

Uskon, että näillä eväillä saadaan todella hyviä ja antoisia kohtaamisia, kuulluksi tulemisen kokemuksia ja osallistujien vahvistumista kerta kerralta enemmän. 

Vaikka puhun kurssikokonaisuudesta, jokaiselle kurssille voi osallistua erikseenkin. Parhaan hyödyn kursseista saa osallistuessaan jokaiselle kurssille.



keväällä 2014 Itsetuntemus-kurssit jatkuvat:

lauantai 18.- sunnuntai 19.1. 

lauantai 15.- sunnuntai 16.2.

lauantai 15.- sunnuntai 16.3.

lauantai 12.- sunnuntai 13.4.

lauantai 17.- sunnuntai 18.5.

tiistai 24.6. – maanantai 30.6. Viisi päivää kestävä retriitti, jossa kaikkia aiempia aiheita yhdistellen tutkaillaan omaa elämää ja opetellaan uudenlaisia tapoja toimia. Mahdollisuus lisätä haluttaessa kaksi ylimääräistä päivää.