Friday, December 30, 2016

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, harjoitus 3

Päivä 3.
Tämä on jatkoa Loppiaiseen jatkuvalle myötätuntoharjoitukselle. 

Voit jatkaa jo aiemmilla harjoituksillakin tai omalla tavallasi.
Saat tässä silti uudenkin harjoituksen ja jos se tuntuu liian haastavalta juuri nyt, pitäydy jo aiemmin tehdyissä.

Olen tehnyt näitä näkökulmatarkkailuja vuosien ajan ja silti niitä saa yhä vaan tehdä, mutta muutos ajatuksissa ja asenteissani on tapahtunut ja sitä tapahtuu edelleen.

Tänään on vuoden 2016 viimeinen päivä ja hyvä päivä mietiskellä kulunutta vuotta: kohtaamisia, tapahtumia ja asioita ja niiden kaikkien vaikutuksia meissä.

Tarkoitus on kasvattaa meitä ymmärtämään, että se millaisina maailman näemme ja koemme, vaikuttaa kaikkeen.
Myös mitä ajattelemme ja tunnemme toisiamme kohtaan, millaisena näyttäydymme toisillemme ja maailmalle, vaikuttaa samoin kaikkeen. Kohtaamiset ja tapahtumat ovat vaikuttaneet meihin ja me olemme vaikuttaneet niihin ja kohdattuihin.

Otamme vastuun ajatuksistamme ja tunteistamme itseämme, muita ja maailmaa kohtaan. Syyllistäminen ja syyllistyminen jätetään tästä harjoituksesta ja ainoastaan todetaan, mitä olemme nähneet, kohdanneet ja kokeneet.

Kaikki mitä näen on minä, niin paha kuin hyvä.

Oikeastaan tällainen näkökulma johtaa luonnollisesti ensimmäisenä päivänä esiteltyyn Ho'oponopono-harjoitukseen.
Sinä ja minä

***********************
Kaikki mitä sinä olet olen minä.
Ilman sinua minua ei olisi.

Sinä ja Minä
arvokkaita toisillemme, erilaisia samanlaisia,
saman taivaan alla taivallamme - erikseen yhdessä.

Lempeytesi edessä itken,
sinä näytät kauneutesi - kauneuteni.

Sinussa näen itseni kokonaan.
Kerros kerrokselta avaudun - avaudut.

Kiitos, että olet saapunut näyttämään minulle minut.
Ilman sinua minua ei olisi.

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen

Laitetaan ilmoille meditaatio/rukouskutsu meidän suomalaisten ja Suomessa asuvien myötätuntoon ja välittämiseen heräämiseksi. 
Tapahtuma alkaa tänään 29.12.2016 ja jatkuu 6.1. klo 24 saakka. 

Inhimillisyyteen kuuluu monenlaisia tunteita ja asioita. Tässä on tarkoitus jalostaa yhteisöllisyyttä, myötätuntoa ja toisistamme välittämistä ja sitä kautta luoda hyvää ja onnellisuutta meissä kaikissa.

Maamme hallinto ja tila ajatteluttaa ja puhuttaa meitä kaikkia tai toiset sulkevat siltä silmänsä ja korvansa, koska eivät kestä ajatella asiaa masentumatta tai tulematta vihaiseksi. 

Peilaamme toisillemme omaa sisäisyyttämme ja arvostuksiamme omien tunteidemme, ajattelumme ja toimintamme avulla. Kohtaamisissamme toimimme peileinä toisillemme ja peilit näyttävät monenlaisia asioita.

Poliitikkomme, maamme hallinto ja raharikkaatkin ovat suomalaisia tai ainakin Suomessa ja he peilaavat meille kirkkaasti sisäisiä ja ulkoisia arvojamme.
Samoin peilaavat arvojamme myös maahamme muuttavat ulkomaalaiset olivat he pakolaisia tai muuten maahan muuttavia henkilöitä.

Yhteisöllisyys maassamme on ollut hukassa jo kauan ja ylikorostunut yksilöllisyyden ja rahallisen menestyksen palvonta ovat voimissaan.

Tutkimuksen mukaan meillä suomalaisilla on petrattavaa myötätunnon ja välittämisen saralla. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101722474066_uu.shtml

Jos tunnet kutsun herättää itsessäsi, maassamme, kansalaisissamme ja kaikissa, jotka Suomea asuttavat, myötätuntoa, toisistamme välittämistä ja yhteisöllisyyttä, liity joukkoomme ja kutsu lisää myötätuntoon herääjiä tässä kauniissa maassamme.

Menetelminä ovat myötätuntoa ja yhteisöllisyyttä herättävät ja vahvistavat jutut:
- meditaatio
- rukous
- kiitos
- kannustus
- innostus
- myötätuntoinen ja rakkaudellinen toiminta
- toistemme auttaminen

Keksi lisää menetelmiä ja lisää tämän tapahtuman keskusteluihin.

Tämä on kannustustapahtuma ja pidämme kommentit sellaisina.

Jokaiselle päivälle tänä aikana lisätään yksi selkeä ohjeistus ehdotus myötätuntoisen ajattelun lisäämiseksi, voit käyttää sitä omassa päivässäsi, jos tahdot. Voit hyvin tehdä omanlaisesi myötätuntoharjoituksesi. Meissä jokaisessa asuu myötätunto ja sitä on mahdollista herätellä ja voimistaa.

Muistamme, että myötätunto ja rakkaus eivät tarkoita kynnysmatoksi asettumista vaan se on aitoa itsestä ja lähimmäisestä välittämistä ajatuksin, sanoin ja teoin. Välittäminen kannattaa aloittaa lähellä olevista, koska sen me voimme tehdä pienillä tai isoilla jokapäiväisillä teoillamme ja olemisellamme. Se on siis toteutettavissa, voimme vaikuttaa, voimme toimia ja luoda hyvää ja se saa meidät voimaan paremmin, tuntemaan tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.

Tapahtuma on maksuton ja helppo toteuttaa yksin ja yhdessä ryhmien kanssa.


Ensimmäisen päivän harjoitusehdotus:

Tänään alkoi heti herättyäni pyöriä mielessäni Havaijilainen Ho'oponopono rukous: Minä rakastan sinua. Olen pahoillani. Anna minulle anteeksi. Kiitos.


-Minä rakastan sinua Elämä ja Suomi, suomessa asuva kansa ja minua.
-Olen pahoillani, että näen sinut ja minut tai olen luonut sinut ja minut myötätunnottomaksi ja yksilöllistä egoa ja omaa etua ajavaksi mielessäni.
-Anna minulle anteeksi, että niin on tapahtunut.
-Kiitos, että saan pyytää ja antaa anteeksi, kiitos, että saan oppia tuntemaan enemmän myötätuntoa ja rakkautta jokaista maassamme asuvaa olentoa kohtaan. Kiitos, että saan muistaa Sinut jokaisessa olennossa - Sinut, josta Elämän Hengitys ilmentyy.

Toisen päivän harjoitusehdotus


Vaihtoehtoisesti tee omanlaisesi harjoitus, mutta tee jotain myötätuntoa herättelevää.

Jokaisella on varmasti joku, jota kohtaan tuntee epämukavia tunteita: pelkoa, inhoa, katkeruutta, kateutta, vihaa, kostonhalua, omistushalua, mustasukkaisuutta, kärsimättömyyttä, turhautumista, …

Jos olet niin onnekas, että et löydä tämän hetken elämästäsi ketään toista ihmistä, jota kohtaan tuntisit edes hienoisinta ikävää tunnetta, valitse itsesi tai jokin henkilö menneisyydestä tai maailmalta. Liian haastavaa henkilöä ei kannata valita ensimmäisiin tällaisiin harjoituksiin.


Ajattele häntä hetken, mieti mikä hänessä tai teidän välisessä suhteessanne pelottaa, suututtaa…..
Tässä kohden on turha ryhtyä erittelemään liikaa tai menemään kovin syvälle niihin negaatioihin, mutta sen verran, että saat selkeän tuntemuksen epämukavuudesta välillänne. Toimitte peileinä toisillenne mikä ikinä välisenne energia onkaan.

Sitten kuvittele tai ajattele hänet pieneksi lapseksi, joka on kokenut jotakin ikävää. Jos valitsit henkilöksi sellaisen, joka on tehnyt sinulle jotain ikävää lapsena, voit joko yrittää tai vaihtaa henkilön helpommaksi ja harjoitella sellaisella henkilöllä vasta sitten, kun olet tarpeeksi valmis siihen.

Suurin osa ihmisistä tuntee helposti myötätuntoa lasta kohtaan. Meistä jokainen on ollut joskus lapsi ja kokenut maailman lapsen kantilta ja tiedämme, että maailma ja sen ihmiset näyttävät kovin isoilta ja ehkä jopa pelottavalta, vaikkakin ihmeelliseltä ja uteliaisuutta herättävältä.

Katso nyt tätä henkilöä lapsena ja koeta löytää myötätunto sitä kautta. Laajenna myötätunto sitten aikuiseen kohteeseesi. Harjoittele tätä useita kertoja päivän mittaan. Jokainen harjoitus voi olla kestoltaan muutaman hetken tai minuutin.

Myötätunto ja sääli ovat eri asioita. Myötätunto näkee ja kuulee, tuntee, eli myötätuntee ja antaa toisen olla sellainen kuin on, mutta ei huku toisen tunteeseen. Sääli surkuttelee ja voi yrittää kieltää tai hukkua toisen tunteeseen. Varmasti sille erolle on parempikin selitys, mutta tässä tämä riittää.

Saturday, December 17, 2016

Elämää ja Kuolemaa


Olen syntynyt kuolemaan.

Kuolema on kaunista,
se on luopumista rajoista –
portti elämään, mielen vankilasta vapaaksi.

Kuolema on tie elämään –
valoon.

Miksi pelätä?
Kuolema on jo tuttu –
se on ystävä.
Kuolema on rakkaus,
niin suuri rakkaus,
että se jaksaa odottaa, kunnes olen valmis
toivottamaan sen tervetulleeksi.

Kuolema on suuri rakkaus;
Äiti-Isä - Luoja
jaksaa odottaa lapsiaan kotiin.

Kuolema on syntymä,
jossa kohtaan Luojani.
Minä olen syntynyt kuolemaan
yhä uudestaan,
että saisin kokea kotiin palaamisen riemun
yhä uudestaan.

Olen syntynyt Kuolemaan.
Tervetuloa Elämä!


Yllä oleva runo Kuolemasta ja Elämästä on pyörinyt mielessäni jo viikon pari. Olen kirjoittanut sen 25.11.2005. Muistan syksyn kellastuneet ja ruskistuneet lehdet maassa, monta luopumista olin prosessoimassa tuohon aikaan. Yksitoista vuotta sitten. Niin paljon on elämää ja kuolemaa mahtunut tähänkin aikajaksoon ja se tuntuu kovin lyhyeltä ja pitkältä yhtä aikaa. 


Ehkä tämä on pyörinyt mielessäni, koska koen olevani taas ison muutoksen kynnyksellä. En vielä tiedä millaisen ja mihin se vie minua. Muutos tarkoittaa sitä, että vanhasta ja totutusta on päästettävä irti. Saan löytää taas itseäni uudella tavalla, nähdä maailmaa uusin silmin. Olen utelias näkemään, silti tunnen myös pelkoa. Pelko on luonnollinen tunne, mutta haluan sen olevan vain sitä. Toivon osaavani taas irrottaa pelosta, jota tuntemattoman tulevaisuuden odottaminen ja kohtaaminen aiheuttaa. Se kuitenkin tulee vääjäämättä, joten uteliaisuus ja ihmetys ovat seuralaisenani ja tukenani vanhasta irrottamisessa.

Runon kirjoittamisen jälkeiset yksitoista vuotta ovat olleet täynnä elämää ja tunnetta, tapahtumaa. Olen kulkenut suunnattoman matkan niinäkin vuosina tapahtumissa, fyysisesti, tunnetasolla ja henkisesti. On kuin olisin kulkenut monen kuoleman ja syntymän läpi.

Iso matka
Hyvinvointialan yritykseni, jota olin luotsannut muutaman vuoden, ajautui konkurssiin. Ihminen, jota rakastin, palasi kotiinsa ulkomaille. Myöhemmin menimme naimisiin ja muutin itsekin ulkomaille. Tyttäreni seurasi mukana, mutta poikani halusi jäädä Suomeen. Hirvittävän sisäisen kamppailun jouduin käymään hyväksyäkseni poikani valinnan jäädä Suomeen ja itseni matkaan lähtemisen suhteen. Sittenkään en sitä pystynyt täysin hyväksymään, mutta matka oli tehtävä ja se aiheutti sisälläni valtavaa tunteiden loiskuntaa ja ristiriitaa. Sielun kutsu oli kuitenkin voimallinen, enkä sitä osannut tai voinut hiljentää, ehkäpä sitä ei pitänytkään hiljentää.
Garden of Gods

Monet asiat elämässä olivat toisin Atlantin ylitettyäni. Uusi maa, uusi kansa, uudet tavat ja kulttuuri ravistelivat vanhoja luutuneita asenteitani, tunteitani ja ajatuksiani. Löysin lopulta paikkani ja tilani siellä ja olin onnellinen uusista kuvioista, ystävistä, yhteisöllisyydestä. Löysin itseni uudella tavalla, löysin sieluni uudella tavalla, mutta vanhassa rakkaassa maisemassa. Intiaani minussa oli kotonaan. Paljon tarinoita syntyi elämäni kirjaan; paljon asioita, joista ammentaa viisautta myöhemmin.



Paluu
Muutaman vuoden ulkomailla asuttuani kutsu kuului takaisin Suomeen. Ero silloisesta miehestäni tapahtui sopuisasti ja yhteisymmärryksessä, vaikka ei ilman kipuja ja työstämistä. Ero ystävistä ja yhteisöistä, joissa olin mukana oli kivuliasta myöskin, mutta senkin täytyi tapahtua.
Paluun suhteen oli tehtävä luopumista ja irtipäästämistä, suurin työ oli tehtävä kuitenkin vasta palattuani ja asetuttuani taas Suomeen ja Tampereelle. Se irtipäästäminen on jatkunut vuosikausia ja edelleen tunnen valtavan voimakkaan yhteyden Kalliovuoriin ja sen kansaan.
Elämäni luominen uudelleen näissä maisemissa on ollut hyvinkin haastavaa, mutta se on tapahtunut. Haasteet eivät vieläkään ole ohi.

Vanhan kauden päätös
Paluun jälkeen 84 vuotias isäni kuoli tästä ihmiselämästä. Se oli selkeä vanhan ajan ja elämän loppu, kuin kuolema, mutta samalla syntymä. Monta rankkaa tunnetta ja prosessia on sekin aiheuttanut. On asioita, jotka ovat avautuneet isän lähdön jälkeen ja on asioita, jotka ovat sulkeutuneet myöskin. 
Vanha kausi päättyy väkisinkin, kun vanhemmat poistuvat fyysisestä elämästä.

Monet ihmiset ympärilläni ovat matkani varrella ja vuosien saatossa vaihtuneet ja jotkut heistä ovat jääneet. Suhde jääneisiin on syventynyt ja rikastunut entisestään. Koen suunnatonta kiitollisuutta ja ihmetystä kaikesta siitä ja kaikista ystävistäni ympärilläni. 

Kiitollisuus on myös siinä, että hyvä suhde molempiin lapsiini on säilynyt kaikissa näissä matkoissa ja kausien vaihteluissa. Toivottavasti osaan myöskin kannustaa heitä kuuntelemaan ja elämään omaa sielunsa kutsua todeksi. Toivottavasti osaan päästää irti heistä, jos heidän matkansa vie kauas.

Elämästä ja Kuolemasta
Meditaatioryhmässä, jossa olen käynyt tämän vuoden aikana useita kertoja, aloitettiin lukemaan "Tiibetiläinen kirja Elämästä ja Kuolemasta". Kuinka hyvin se resonoikaan minussa ja tuon ylhäällä olevan runoni kanssa.

Kuolema on ollut elämässäni läsnä aina ja olen ollut tietoinen kaiken väliaikaisuudesta ihan pienestä pitäen. Kuolihan äitini ollessani vain kolme vuotias. Voin vain kuvitella, millaisen luopumisen prosessin hän on aikoinaan sairastuttuaan käynyt: neljä pientä lasta ja omakin elämä vasta niin kovin lyhyt. Äidin äiti oli kuollut vähän ennen kuin olen syntynyt, isäni äiti kuoli kun olin noin 11v, jonkin verran myöhemmin isoisäni, setäni, enoni, äitipuoleni äiti, .... niin moni muukin on poistunut näiltä tanhuvilta aikaisessa vaiheessa.

Olen itse kuollut unissani monet kerrat ja monin tavoin. Tiedostaminen, hetkellinen säpsähdys kuin ravistautuminen, irti päästäminen, autuus, tyhjyys - ja sitten kuvat alkavat uudelleen - erilaisina.

En koe kuoleman ajattelemista synkäksi vaan vapauttavaksi, mutta en myöskään koe tarvetta tehdä mitään sen eteen, että se tulisi nopeammin. Kuoleman tiedostaminen on auttanut minua elämään täydemmin tätä ihmiselämää. Sen tiedostaminen auttaa minua valitsemaan elämän aina uudelleen ja valitsemaan myös asioita, joiden tunnen tukevan Elämää, muutakin kuin tämän pienen minun elämää - ravinnosta lähtien. Koska kuolemassa eli luopumisessakin on elämä, kuolema on vain osa elämää, mutta hyvin olennainen osa sitä.