The Work eli Sisäinen Työ ja vapautusprosessi

Olen nähnyt parin viikon sisään aika monen kaverin postaavan naamakirjaan tämän ohjelman: Docventures: The Work. En lähtenyt sitä katsomaan ihan heti tarkoituksella, tuntui, että en ollut valmis. Nyt kuitenkin katsoin. Ohjelman Työ muistuttaa minua vahvasti prosessista, jonka itse elin läpi 2008-2009 psykoterapiakoulutuksissa, johon osallistuin. Työ eli metodi oli hiukan erilaista ja kuitenkin hyvin samanlaista. Prosessia on vaikea kuvailla sanoin. Tuo ohjelma antoi hiukan osviittaa. Aivan samalla tavalla kuin ohjelmassa jokaisen toisen osallistujan tarina ja Työ laukaisi itsessä omia juttuja pintaan ja käsiteltäväksi, tullakseen puretuksi nähtynä ja kuultuna. Koulutuksessa meitä oli 12 osallistujaa ja kaksi opettajaa. Meillä opiskelijoilla ja prosessiin osallistujilla oli hyvin erilaisia lähtökohtia ja monta tarinaa, useampi jo valmis psykoterapeutti, lakimies, pari joogia, akateemikkoja, duunareita, seksuaalinen hyväksikäyttäjä, seksiaddikti, raitistunut alkoholisti, pari entistä narkkaria, ns. narsisti jne. Kaikilla mukana olleilla oli taustalla jonkinasteisia traumoja: lapsuudessaan fyysistä ja seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, hienovaraisempaa henkistä väkivaltaa, manipulointia, arvostelua, hylkäämisiä, menetyksiä ja monta muuta, ja sitten ihan helpon kuuloisia kokemuksia, kuten tuossa ohjelmassa nuorella miehellä, kun lapsi ei osannut ja isä halveksi ja hylkäsi poikansa käskemällä äidin luo. Se helpommaltakin kuulostanut tapahtuma oli saattanut jättää syvät jäljet ja lukot kokijan mieleen ja tunteisiin.
Jokaisella meistä koulutukseen osallistuneilla oli tarve ja halu päästä omista lukoistaan ja peloistaan eroon ja toisaalta monella oli pelko, miltä se näyttäisi omalla kohdalla.
Työni traumojeni avaamisessa jäi kesken puolitoista vuotta kestäneessä koulutuksessa ja olen joutunut tai saanut jatkaa sitä eri tavoin sen jälkeen. Itse asiassa koulutuksen viimeisessä intensiivijaksossa koin jonkin asteisen uudelleen traumatisoitumisen, jota olen joutunut purkamaan toisilla menetelmillä sen jälkeen, kun tajusin tilanteen. Haarniskan murtaminen saattaa näyttää helpolta kaukaa katsottuna, mutta useilla meistä se on tosi tosi tiukassa. Murtumisen jälkeen minulla seurasi häpeän tunne, koska olen kasvanut häpeään ihan pienestä pitäen, ehkä jopa edellisistä sukupolvista tai elämistä. Sitä häpeää piti työstää sen noustua pintaan. Kuitenkin häpeää suurempana jokaisen murtumisen tai avautumisen jälkeen tuli vapauden tunne, ikäänkuin olisin herännyt jälleen elämään ja tuntemaan.
Vanhoihin kaavoihin on turhan helppo pudota takaisin ja tuollaista Työtä olisi hyvä päästä ajoittain tekemään uudelleen. Ainakin minulla on ollut tarve siihen, ehkä on ihmisiä, jotka osaavat pitää itsensä avonaisena kerran avauduttuaan.
Ohjelman katsominen nosti pintaan jälleen monia tunteita, jotka ovat olleet uinumassa. Tiedän, että saan ja voin purkaa niitä ajan kanssa turvallisesti, kun oikea hetki koittaa.

https://areena.yle.fi/1-4353896

Kosketus

Karu, koskematon koskettu,
paljas verhottu pintani.
Avaudun kokemaan, tuntemaan
sinut
elämä.
Avaudun haistamaan ja maistamaan makeutesi, karvautesi,
suloisen nektarin,
joka suolaisen makeana minussa virtaa.
Vähitellen virtani alkaa soljumaan
ja ravitsee minut,
ravitsee kosketukseni,
kasvattaa kaipaukseni ehjäksi,
tuo minut kotiin,
josta en ollut lähtenytkään.

Karuus on syntynyt kosketuksen puutteesta.
Kosketus on tärkeä,

kosketan, kosketan, kosketan,

että osaisin antaa sinun
elämä koskettaa minua,
että osaisin antaa sinun rakkaani
koskettaa minua
lempeästi, hellästi, runsaasti,
että osaisin antaa runsauden kasvaa virraksi,
vahvaksi, ehjäksi, täydeksi,
että osaisin ottaa sinut vastaan
rakkaani - elämä.
Henki minussa vastaa kosketukseen,
koskettaa, tuntee ja virtaa vuolaana
ryöpyten huuhtelee karut korvet kosteiksi
pehmeiksi elämän lähteiksi.

Aivot ja kosketus, ihon aivot

Omaan valoon juurtuneena

Kirjoittelen ja puhun usein minä-muodossa, koska parhaiten voin puhua siitä, mitä ja miten olen kokenut ja koen asioita, tai asioista, jotka olen elämässäni todeksi havainnut.

Olen kokenut monenlaisia asioita, ilmiöitä ja tiloja tietoisen henkisen tieni aikana – aikaa on kulunut noin 20 vuotta. Olenhan minä hengittänyt ennenkin – vetänyt Henkeä sisään ja puhaltanut sitä tai antanut sen virrata ulos eli Hengen tai Tietoisuuden valo on vaikuttanut minuun, vaikka en ole niin tietoinen aina siitä ollutkaan. On tarvittu paljon aikaa, ns. virheaskelia, turhautumista, tunnetyöskentelyä, energiaa ja tahtoa katsoa omia varjoja ja pimentoja, joita lisääntyvä valo on nostanut näkyviin. Joskus se valokin on ollut vain varjona tai häivähdyksenä jossain piilossa.
Valo on sytyttänyt ymmärrykseni ja tietoisuuden valo kasvanut, minä olen juurtunut vähitellen tietoisuuden valoon ja tämä kehoni, joka kantaa sitä valoa, on kokemusten tutkailun ja tajuntaa laajentavien valokokemusten avulla puhdistunut ja vahvistunut kestämään kaiken sen avautumisen ja laajenemisen. Kehon ja mielen on oltava yhteistyössä valon kanssa, muuten keho palaa ja väsyy ja mieli järkkyy.

Lähdin melkoisesta loppuun palamisen tilasta uudelle tietoisuustielleni, ihan niin kuin monet muutkin ihmiset ovat tehneet. Materiaalinen maailma ja menestys eivät enää tuoneetkaan tyydytystä ja iloa ja niiden perässä juokseminen ei enää ollutkaan vaihtoehto. Kun ilo häviää elämästä ja tekemisestä, on aika katsoa, mihin ilon valo hävisi, sillä ilon valo on sielun valoa se on inspiroitumista ja innostusta.

Siitä ilottoman maailman valottomasta kurimuksesta oli tie pois. Se tie alkoi ensin vain hengittämällä, kirjoittamalla tunteita, tuntemuksia ja ajatuksia sanoiksi ja lukemalla, sitä vauhditti Reiki eli Korkeamman Tietoisuuden ohjaama elämänvoima ja valo – sitähän Reiki on kirjaimellisesti. Rämmin ja kömmin ja lopulta lensin pois ilonvalottomasta syöveristä. Monenlaisia juttuja sain, saan edelleen, tehdä ja välillä jumitella pitkiäkin aikoja paikallaan, vaikka hyvin nopeasti alkoi valo ja ilo loistaa, kun sain kuormittavan ja stressaavan elämäntilanteen purettua ja muutettua sekä alun uuteen lähtemään vauhtiin. Henkisten asioiden tutkailun lisääminen oli itselleni tärkeä askel. Henkiset asiat ovat valoa ja se valo on sisällä itsessä – se on Itse - niin kuin se on ulkoinenkin isompi Tietoisuus Itse tai jumaluus, kuinka kukakin asiaa haluaa kutsua.

Vuosien varrella on näkyviini ilmaantunut monenlaisia ihmisiä, ilmiöitä ja opettajia. Suurin osa ilmiöistä on olemassa ja opastamassa ilonsa ja valonsa hukanneita ihmisiä, etsijöitä, etsijöiden oman valon äärelle, vaikkakin toisistaan poikkeavin menetelmin.  Ihan kaikki opettajatkaan eivät ole vielä saaneet juuriaan tiukasti omaan valoonsa, mutta hyvällä tiellä hekin ovat ja joskus täytyy opettaa sitä, mitä itse tarvitsee oppia.
Joissakin suuntauksissa on opettajan sana laki ja ainoa totuus. Sellaisissa ilmiöissä ei tunnu olevan tilaa oppilaiden valon ja voiman itsenäiselle vahvistumiselle. Ehkä me ihmiset olemme hyvin erilaisissa kohdissa ja tietoisuuden tiloissa elämänpolullamme ja tarvitsemme joskus tiukkoja suitsia ohjaajiltamme tai ehkä meistä osa on sellaisia, että löyhempi ohjaus ja oman valon etsintä ja vahvistaminen lukemattomien omien kokemusten ja tutkailujen avulla ovat parempi tapa.

Koen, että on tarpeellista olla useammanlaisia tapoja löytää valo ja juurtua siihen tai siinä. Valo on kasvualusta, sen on kaste, joka ravitsee nälkäisen mielen ja sielun. Valo on pyyteetöntä rakkautta tai toisinpäin; se on rakkauslaulu ja -sointu, joka hivelee ja sivelee sielumme kieliä ja kasvattaa sisäistä viisastamme, auttaa näkemään, kuulemaan, tuntemaan, ymmärtämään ja tietämään. 

Ihmiseksi ovat sielumme tänne syntyneet ja ihmiseksi saamme opetella kasvamaan ja tulemaan. Henkiä - ja sieluja - olemme aina, nyt ihmisen vaatteissa, ihmistemppelissä, ihmispelissä maaplaneetalla. Ihmisyys on kaunista. Ihmisyyteen kuuluu keho, mieli, tunteet ja suhteet, ihmiskokemukset. Ilman sinua minua ei olisi, ei olisi tällaisena kuin sinä minut näet. Sinä autat minua valollasi näkemään ja tuntemaan itseni tällaisena hyväksytyksi ja rakastetuksi, todelliseksi. Minä autan sinua näkemään ja tuntemaan sinut sellaisena hyväksytyksi ja rakastetuksi, todelliseksi. – Ilman sinua minua ei olisi tällaisena ja ilman minua sinua ei olisi sellaisena, jona sinut näen, tunnen ja koen. Se on kaunista ja kun se on kaunista, se on valoa, se soi ja vahvistaa meitä molempia.

Jos en näe sinussa sielusi valoa, katson uudelleen, arvioin uudelleen, tunnustelen uudelleen, kutsun uudelleen; olet saattanut hukata sielusi valon ja silloin se, että minäkin etsin sinusta sitä, auttaa sinua löytämään ja vahvistamaan sitä. Joskus minun on lakaistava tietoisuudestani roskia, työnnettävä verhoja sivuun eli työskenneltävä omien tunteiden, oletuksien ja ajatuksien kanssa, että alan taas nähdä sen valon, jota olet. Sinä saatat joutua tekemään sitä samaa minun kanssani, nähdäksesi sen valon, jota minä olen. Autamme toisiamme juurtumaan siihen kummankin omaan valoon, joka on osa isompaa ja ikuista valoa.

 Kun juurrumme ihmisinä sielun valoon ja kun sielumme juurtuu ihmiseen meissä, saamme sen kokemuksen ja kohoamisen kehoissamme, jota tulimme tälle planeetalle etsimään ja kokemaan.

Matka - valomatka, elämä - on kovin kiehtova, vaikka välillä se voi olla raskas ja vaikea. Tunnelin päässä Itsessämme näkyy valo, joka me olemme ja tunneli onkin vain tie oman valon löytämiseen ja siihen juurtumiseen. Eikä kehomme aina tarvitse kuolla ja hajota löytääksemme valon. Elämä on prosessi Hengestä sieluiksi ja olennoiksi, jotka tiedostavat sielun ja hengen valon meissä kaikissa.