Friday, September 21, 2018

The Work eli Sisäinen Työ ja vapautusprosessi

Olen nähnyt parin viikon sisään aika monen kaverin postaavan naamakirjaan tämän ohjelman: Docventures: The Work. En lähtenyt sitä katsomaan ihan heti tarkoituksella, tuntui, että en ollut valmis. Nyt kuitenkin katsoin. Ohjelman Työ muistuttaa minua vahvasti prosessista, jonka itse elin läpi 2008-2009 psykoterapiakoulutuksissa, johon osallistuin. Työ eli metodi oli hiukan erilaista ja kuitenkin hyvin samanlaista. Prosessia on vaikea kuvailla sanoin. Tuo ohjelma antoi hiukan osviittaa. Aivan samalla tavalla kuin ohjelmassa jokaisen toisen osallistujan tarina ja Työ laukaisi itsessä omia juttuja pintaan ja käsiteltäväksi, tullakseen puretuksi nähtynä ja kuultuna. Koulutuksessa meitä oli 12 osallistujaa ja kaksi opettajaa. Meillä opiskelijoilla ja prosessiin osallistujilla oli hyvin erilaisia lähtökohtia ja monta tarinaa, useampi jo valmis psykoterapeutti, lakimies, pari joogia, akateemikkoja, duunareita, seksuaalinen hyväksikäyttäjä, seksiaddikti, raitistunut alkoholisti, pari entistä narkkaria, ns. narsisti jne. Kaikilla mukana olleilla oli taustalla jonkinasteisia traumoja: lapsuudessaan fyysistä ja seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, hienovaraisempaa henkistä väkivaltaa, manipulointia, arvostelua, hylkäämisiä, menetyksiä ja monta muuta, ja sitten ihan helpon kuuloisia kokemuksia, kuten tuossa ohjelmassa nuorella miehellä, kun lapsi ei osannut ja isä halveksi ja hylkäsi poikansa käskemällä äidin luo. Se helpommaltakin kuulostanut tapahtuma oli saattanut jättää syvät jäljet ja lukot kokijan mieleen ja tunteisiin.
Jokaisella meistä koulutukseen osallistuneilla oli tarve ja halu päästä omista lukoistaan ja peloistaan eroon ja toisaalta monella oli pelko, miltä se näyttäisi omalla kohdalla.
Työni traumojeni avaamisessa jäi kesken puolitoista vuotta kestäneessä koulutuksessa ja olen joutunut tai saanut jatkaa sitä eri tavoin sen jälkeen. Itse asiassa koulutuksen viimeisessä intensiivijaksossa koin jonkin asteisen uudelleen traumatisoitumisen, jota olen joutunut purkamaan toisilla menetelmillä sen jälkeen, kun tajusin tilanteen. Haarniskan murtaminen saattaa näyttää helpolta kaukaa katsottuna, mutta useilla meistä se on tosi tosi tiukassa. Murtumisen jälkeen minulla seurasi häpeän tunne, koska olen kasvanut häpeään ihan pienestä pitäen, ehkä jopa edellisistä sukupolvista tai elämistä. Sitä häpeää piti työstää sen noustua pintaan. Kuitenkin häpeää suurempana jokaisen murtumisen tai avautumisen jälkeen tuli vapauden tunne, ikäänkuin olisin herännyt jälleen elämään ja tuntemaan.
Vanhoihin kaavoihin on turhan helppo pudota takaisin ja tuollaista Työtä olisi hyvä päästä ajoittain tekemään uudelleen. Ainakin minulla on ollut tarve siihen, ehkä on ihmisiä, jotka osaavat pitää itsensä avonaisena kerran avauduttuaan.
Ohjelman katsominen nosti pintaan jälleen monia tunteita, jotka ovat olleet uinumassa. Tiedän, että saan ja voin purkaa niitä ajan kanssa turvallisesti, kun oikea hetki koittaa.