Tuesday, January 17, 2012

Matkalla





Nyt juuri olen junassa matkalla Kuhmoon, synnyinkaupunkiini. Sekin on omalla matkallaan muuttunut erilaiseksi, syntymäni aikoihin se oli maalaispitäjä, ja keskusta kirkonkylä ja nyt Kuhmo on kaupunki. Väkiluku ja asukasikä ja -rakenne ovat muuttuneet samoin kuin miljöö ja toki moni muukin asia.

Olen ollut matkalla koko elämäni ja toisaalta olen ollut paikallanikin. Sisäinen matka tapahtuu koko ajan, vaikka olisin fyysisesti paikallani.

On mielenkiintoista havaita, kuinka asiat ja omat ajatukset ja suhtautumiset muuttuvat joskus nopeasti ja joskus hitaammin, kuinka erilaisiin asioihin ja ilmiöihin suhtautuu eritavoin nyt kuin ehkä vaikkapa vain viikko sitten. Joskus muutos ja matkanteko tuntuu siltä, kuin mitään ei tapahtuisi. Silti taustalla tapahtuu paljon ja matka jatkuu.

Tällä matkalla palaan nuoruuden maisemiin. Menenkö vain fyysisesti vai palaanko myös tunnetasolla tai muuten sisäisesti nuoruuteen, jää nähtäväksi. Ainahan vanhoihin maisemiin palaaminen herättää jotain menneestä. Tiedän, että edelleen on asioita nuoruudestani ja lapsuudestani kohtaamatta, vaikka olen kohdannutkin jo aika paljon menneisyyden varjoja. Nyt en enää elättele kuvitelmia, että tämä on se viimeinen asia tai juttu, vaan otan sen sellaisena kuin se tulee ja jos vielä sittenkin nousee asioita menneistä tapahtumista, sitten nousee. Ei minun tarvitse ketään varten – ei edes itseäni - olla sen valmiimpi kuin olen. Ja vaikka itseeni tutustuminen käy työstä ja on usein rankkaa, silti voin iloita tästä päivästä ja hetkestä tai jos tuntuu suututtavan tai surettavan, niin olkoon sitten niin. Voin iloita siitä, että tunnen, että olen kokonaistunut tuntemaan, että olen matkannut jo niin paljon ja että vielä on matkaa jäljellä.  - Lapsena rakastin matkalle lähtemistä ja itse matkaamista paikasta toiseen, perille pääsemisellä ei niin suurta väliä, vaan se matka itsessään. Se vapaus itse matkaamisessa ja muutos tai vapaus muutoksessa!