Kirjoittelen ja puhun usein minä-muodossa, koska
parhaiten voin puhua siitä, mitä ja miten olen kokenut ja koen asioita, tai
asioista, jotka olen elämässäni todeksi havainnut.
Olen kokenut monenlaisia asioita, ilmiöitä ja tiloja
tietoisen henkisen tieni aikana – aikaa on kulunut noin 20 vuotta. Olenhan minä
hengittänyt ennenkin – vetänyt Henkeä sisään ja puhaltanut sitä tai antanut sen
virrata ulos eli Hengen tai Tietoisuuden valo on vaikuttanut minuun, vaikka en
ole niin tietoinen aina siitä ollutkaan. On tarvittu paljon aikaa, ns.
virheaskelia, turhautumista, tunnetyöskentelyä, energiaa ja tahtoa katsoa omia
varjoja ja pimentoja, joita lisääntyvä valo on nostanut näkyviin. Joskus se
valokin on ollut vain varjona tai häivähdyksenä jossain piilossa.
Valo on sytyttänyt ymmärrykseni ja tietoisuuden valo kasvanut, minä olen
juurtunut vähitellen tietoisuuden valoon ja tämä kehoni, joka kantaa sitä
valoa, on kokemusten tutkailun ja tajuntaa laajentavien valokokemusten avulla
puhdistunut ja vahvistunut kestämään kaiken sen avautumisen ja laajenemisen. Kehon
ja mielen on oltava yhteistyössä valon kanssa, muuten keho palaa ja väsyy ja
mieli järkkyy.
Lähdin melkoisesta loppuun palamisen tilasta uudelle
tietoisuustielleni, ihan niin kuin monet muutkin ihmiset ovat tehneet. Materiaalinen
maailma ja menestys eivät enää tuoneetkaan tyydytystä ja iloa ja niiden perässä
juokseminen ei enää ollutkaan vaihtoehto. Kun ilo häviää elämästä ja
tekemisestä, on aika katsoa, mihin ilon valo hävisi, sillä ilon valo on sielun
valoa se on inspiroitumista ja innostusta.
Siitä ilottoman maailman valottomasta kurimuksesta oli
tie pois. Se tie alkoi ensin vain hengittämällä, kirjoittamalla tunteita,
tuntemuksia ja ajatuksia sanoiksi ja lukemalla, sitä vauhditti Reiki eli
Korkeamman Tietoisuuden ohjaama elämänvoima ja valo – sitähän Reiki on
kirjaimellisesti. Rämmin ja kömmin ja lopulta lensin pois ilonvalottomasta
syöveristä. Monenlaisia juttuja sain, saan edelleen, tehdä ja välillä jumitella
pitkiäkin aikoja paikallaan, vaikka hyvin nopeasti alkoi valo ja ilo loistaa,
kun sain kuormittavan ja stressaavan elämäntilanteen purettua ja muutettua sekä
alun uuteen lähtemään vauhtiin. Henkisten asioiden tutkailun lisääminen oli itselleni
tärkeä askel. Henkiset asiat ovat valoa ja se valo on sisällä itsessä – se on Itse
- niin kuin se on ulkoinenkin isompi Tietoisuus Itse tai jumaluus, kuinka
kukakin asiaa haluaa kutsua.
Vuosien varrella on näkyviini ilmaantunut monenlaisia
ihmisiä, ilmiöitä ja opettajia. Suurin osa ilmiöistä on olemassa ja opastamassa
ilonsa ja valonsa hukanneita ihmisiä, etsijöitä, etsijöiden oman valon äärelle,
vaikkakin toisistaan poikkeavin menetelmin. Ihan kaikki opettajatkaan eivät ole vielä
saaneet juuriaan tiukasti omaan valoonsa, mutta hyvällä tiellä hekin ovat ja
joskus täytyy opettaa sitä, mitä itse tarvitsee oppia.
Joissakin suuntauksissa on opettajan sana laki ja ainoa totuus. Sellaisissa
ilmiöissä ei tunnu olevan tilaa oppilaiden valon ja voiman itsenäiselle vahvistumiselle.
Ehkä me ihmiset olemme hyvin erilaisissa kohdissa ja tietoisuuden tiloissa elämänpolullamme
ja tarvitsemme joskus tiukkoja suitsia ohjaajiltamme tai ehkä meistä osa on
sellaisia, että löyhempi ohjaus ja oman valon etsintä ja vahvistaminen lukemattomien
omien kokemusten ja tutkailujen avulla ovat parempi tapa.
Koen, että on tarpeellista olla useammanlaisia tapoja
löytää valo ja juurtua siihen tai siinä. Valo on kasvualusta, sen on kaste,
joka ravitsee nälkäisen mielen ja sielun. Valo on pyyteetöntä rakkautta tai
toisinpäin; se on rakkauslaulu ja -sointu, joka hivelee ja sivelee sielumme
kieliä ja kasvattaa sisäistä viisastamme, auttaa näkemään, kuulemaan,
tuntemaan, ymmärtämään ja tietämään.
Ihmiseksi ovat sielumme tänne syntyneet ja ihmiseksi
saamme opetella kasvamaan ja tulemaan. Henkiä - ja sieluja - olemme aina, nyt
ihmisen vaatteissa, ihmistemppelissä, ihmispelissä maaplaneetalla. Ihmisyys on
kaunista. Ihmisyyteen kuuluu keho, mieli, tunteet ja suhteet, ihmiskokemukset.
Ilman sinua minua ei olisi, ei olisi tällaisena kuin sinä minut näet. Sinä
autat minua valollasi näkemään ja tuntemaan itseni tällaisena hyväksytyksi ja
rakastetuksi, todelliseksi. Minä autan sinua näkemään ja tuntemaan sinut
sellaisena hyväksytyksi ja rakastetuksi, todelliseksi. – Ilman sinua minua ei
olisi tällaisena ja ilman minua sinua ei olisi sellaisena, jona sinut näen,
tunnen ja koen. Se on kaunista ja kun se on kaunista, se on valoa, se soi ja
vahvistaa meitä molempia.
Jos en näe sinussa sielusi valoa, katson uudelleen, arvioin uudelleen,
tunnustelen uudelleen, kutsun uudelleen; olet saattanut hukata sielusi valon ja
silloin se, että minäkin etsin sinusta sitä, auttaa sinua löytämään ja
vahvistamaan sitä. Joskus minun on lakaistava tietoisuudestani roskia, työnnettävä
verhoja sivuun eli työskenneltävä omien tunteiden, oletuksien ja ajatuksien
kanssa, että alan taas nähdä sen valon, jota olet. Sinä saatat joutua tekemään
sitä samaa minun kanssani, nähdäksesi sen valon, jota minä olen. Autamme
toisiamme juurtumaan siihen kummankin omaan valoon, joka on osa isompaa ja ikuista
valoa.
Kun juurrumme ihmisinä sielun valoon ja kun sielumme juurtuu ihmiseen meissä,
saamme sen kokemuksen ja kohoamisen kehoissamme, jota tulimme tälle planeetalle
etsimään ja kokemaan.
Matka - valomatka, elämä - on kovin kiehtova,
vaikka välillä se voi olla raskas ja vaikea. Tunnelin päässä Itsessämme näkyy
valo, joka me olemme ja tunneli onkin vain tie oman valon löytämiseen ja siihen
juurtumiseen. Eikä kehomme aina tarvitse kuolla ja hajota löytääksemme valon. Elämä
on prosessi Hengestä sieluiksi ja olennoiksi, jotka tiedostavat sielun ja hengen
valon meissä kaikissa.