Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, harjoitus 8

Oletko miettinyt, miten sinä suhtaudut myötätuntoon, kun sitä osoitetaan sinulle? Osaatko ottaa sitä vastaan? Osaatko näyttää avun tarpeesi ja pyytää sitä? Millä tavalla ilmaiset tarpeesi vai ilmaisetko?

Törmäsin taas vasta vähän aikaa sitten itse siihen, kuinka vaikea olikaan asettua vastaanottamaan myötätuntoa, siis myötätunnon kohteeksi. Tulla nähdyksi ja kuulluksi on hyvin intiimiä, läheisyyttä luovaa ja voi olla pelottavaakin, jos ei ole siihen oppinut ja tottunut. Saattaa olla helpompi väistää, kiemurrella siitä pois tai heijastaa se välittömästi jollekin toiselle tai johonkin muuhun.

Tänään voisimme mietiskellä ja tunnustella, miltä tuntuu olla myötätuntoisen huomion kohteena unohtamatta osoittaa sitä myös toisia kohtaan.

Hajoitellaan myötätuntoa selkeästi omaa itseä kohtaan. Koeta löytää tunne siitä, että katsot ja ajattelet myöntätunnolla tai myötäinnolla itseäsi eri ikäisenä: 

• uteliaana, kyselevänä, tottelevaisena tai tottelemattomana pikku lapsena; 
• ylikilttinä tai kapinoivana tai siltä väliltä olevana teininä
• itsenäistä elämää aloittelevana ja ehkä työelämään astuvana nuorena aikuisena; 
• perhettä perustavana, lapsia saavana nuorena tai aikuisena;
• omia rajojaan tutkivana ihmisenä 
• nykyisen ikäisenä ihmisenä, naisena tai miehenä ja kaikkea sitä, mitä se pitää sisällään: rooleja, joita sinulta odotetaan tai odotat itse, vapauden, yhteyden, kumppanin tai mitä tahansa kaipausta tai onnellisuutta, että sinulla jo on kaikkea mitä haluat.

Ajattele ja kohtele itseäsi, kuin olisit paras ystäväsi.

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, 7. harjoitus

Otin hyllystä Pema Chödrönin kirjan "Viisaus kaaoksen keskellä" ja etsin sieltä myötätunnosta puhuvan luvun.

"Todellinen ja välitön yhteys johonkuhun - omaan lapseen, puolisoon, vanhempaan, asiakkaaseen, potilaaseen tai kadulla asuvaan kodittomaan naiseen - merkitsee sitä, että ei sulje tuota ihmistä ulkopuolelle, mikä tarkoittaa ensiksikin, että ei sulje itseään ulkopuolelle. Se tarkoittaa, että sallimme itsemme tuntea, mitä tunnemme, emmekä työnnä tunteita pois. Se tarkoittaa, että hyväksymme kaikki ominaisuutemme, nekin, joista emme pidä. Se edellyttää avoimuutta, jota buddhalaisuudessa joskus kutsutaan tyhjyydeksi - ei kiinnitytä mihinkään eikä pidellä kiinni mistään. Vain avoimessa tilassa pystymme myöntämään, miltä meistä tuntuu. Vain avoimessa tilassa, jossa on tilaa muullekin kuin vain omalle versiollemme todellisuudesta, pystymme näkemään, kuulemaan ja tuntemaan, keitä muut ihmiset todella ovat. Silloin kykenemme todelliseen vuorovaikutukseen heidän kanssaan."

Hän sanoo hyvin: "Myötätuntoisena oleminen on vaativaa."
Hän kertoo esimerkkejä auttamistyön eri muodoista ja lopulta sanoo, että niissä kohtaamisissa "Ennemmin tai myöhemmin kaikki ratkaisemattomat ongelmamme nousevat pintaan: kohtaamme itsemme."
Hän jatkaa myöhemmin:"Ellemme kykene työskentelmään itsemme kanssa ja torjumme itsemme, tulee mahdottomaksi työskennellä muiden kanssa, ja torjumme heidät."

Olen huomannut omassa elämässäni tuon, mitä hän kirjoittaa. Olen myös törmännyt siihen, että lähimpänä olevia ihmisiä kohtaan on joskus hyvinkin haastavaa olla myötätuntoinen ja avoin, koska lähimmät ihmiset väistämättä jossakin kohden pakottavat meidät kohtaamaan itsemme.
Tätä edelleen harjoitellen.

Tänään voisi harjoituksemme olla vaikkapa se, että pyrimme kohtaamaan avoimena ja arvioimatta omista tunteistamme lähtöisin ketä tänään kohtaammekin. Kuuntelemme aidosti ja katsomme silmiin. Se voi olla vaikka vain hyvät huomenet tai päivät puolisolle, lapsille, naapurille, ystäville tai työkavereille ja suoraan kohdaten,

Keskusteluissa voimme ymmärtää toista, mutta silti me molemmat voimme olla eri mieltä oman kokemuspohjamme kautta. Voimme havaita, että erimielisyys herättää meissä jotain vanhoja kaikuja aiemmista kokemuksistamme ja siten nostattaa tunteita pintaan; toteamme ja hyväksymme ne vain ja silti kohtaamme kenet kohtaamme suoraan ja läsnäollen.

Meidän ei tarvitse jokaista omaa tai toisen ongelmaa ratkaista juuri siinä, riittää kun kuuntelemme, kuulemme, katsomme ja näemme toisen. Se vie uskomattoman pitkälle, kun tuntee, että joku oikeasti näkee ja kuulee meidät.

Tarjotaan sellainen läsnäolemisen ja myötätunnon lahja sekä itselle että hänelle, jonka kanssa 

kohtaamme.

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, 6. harjoitus

Fransiskus Assisilainen antoi mainion rukouksen, jossa toisista välittäminen näkyy hyvin. Jokainen voi miettiä tahollaan, mitä se kenellekin tarkoittaa ja missä asioissa voisi toimia tuon rukouksen tavoin:

Herra, tee minusta rauhasi väline,
Niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
Missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
Missä epäilystä, auttaisin uskoon,
Missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
Missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
Missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
Etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
Vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
Kadottaessaan löytää,
Antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
Kuollessaan nousee iänkaikkiseen elämään.

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, 5. harjoitus

5. päivä

Tänään voisimme kuunnella myötätunnon mantraa "Om Mani Padme Hum".
Kuunnellessamme kuvittelemme tai ajattelemme kärsimyksestä vapaata elämää, hyvää tahtoa ja myötätuntoa itselle ja kaikille läheisille.

Kun lähipiiri on saatu visualisoitua annamme kuvan laajentua käsittämään koko Suomen ja tietenkin kuva saa laajentua koko maapallolle ja kaikkialle ja kaikille eläville olennoille. Voisimme nähdä koko maailmankaikkeuden värähtelevän myötätuntoa ja välittämistä, rakkautta kaikkea kohtaan.

Valitsin Michel Pépén version Om Mani Padme Hum mantrasta, koska se vaan on niin kaunis. 

MICHEL PEPE--Le Mantra Du Coeur.wmv

фото:Грегори Колберт

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, harjoitus 4

4. päivä myötätunnon ja välittämisen harjoittamisessa.

Hyvin voi jatkaa jo entisillä harjoituksilla, vaikka tässä onkin taas uusi harjoitus.

Uusi vuosi 2017

Aloittaisimmeko tämän uuden vuoden olemalla läsnä ja rauhassa siinä mitä ajattelemme, tunnemme, olemme, teemme, kohtaamme, näemme, kuulemme ja kaikki se ihan jokapäiväisissä asioissamme?

Tietoinen läsnäoleminen on niin helposti hukassa.

Kuinka monesti sitä tekee asioita jo ajatuksissaan kiiruhtaen johonkin toiseen asiaan tai tekemiseen ja samalla luo kiireen tunteen olemiseensa ja tekemiseensä?

Kuinka usein keskustellessa toisen ihmisen kanssa tuleekaan mietittyä omia mielipiteitä ja tuntemuksia juteltavaan asiaan vielä toisen puhuessa sen sijaan, että kuuntelisi aktiivisesti läsnäollen ja siten kuulisi, näkisi ja tuntisi keskustelukumppaninsa ja hänen esittämänsä asian?

Läsnäolemisen harjoituksen voi aloittaa niinkin läheltä kuin hengityksestä. Tunne hengitys, ilmavirta nenässä, keuhkoputkissa ja koe kuinka keho elää hengityksen mukana.
Pelkästään hengityksen tunteminen syventää sitä automaattisesti ja samalla keho, mieli ja tunteet rauhoittuvat vähitellen.

Hengityksen tarkkailu vie huomiota alkuun, mutta se helpottuu nopeasti ja siitä muodostuu hyvä pohja kokonaisvaltaiselle läsnäolemiselle vähitellen.

Niin monta kertaa päivän mittaan huomaa, että on unohtanut hengityksen. Kyllähän me hengitämme joka tapauksessa niin kauan kuin elämme, mutta se on hyvin pinnallista ja hätäistä kovin helposti. Hengityksen huomaamiseen on onneksi hyvin helppo palata aina kun muistaa.

Hengityksen tarkkailun tarkoitus ei ole muuttaa hengitystämme tietynlaiseen malliin tai muottiin vaan ainoastaan tulla tietoiseksi niin perustavaa laatua olevasta kehomme toiminnosta. Kaikki lähtee hengityksestä. Kehomme saa tarvitsemaansa happea sisäänhengityksen mukana, ja uloshengityksen mukana poistuu kuona-aineita ja hiilidioksidia kehostamme. Tietoinen hengittäminen selkiyttää aivoja ja rauhoittaa sydäntä.

Lisää harjoituksia

Jos hengityksessäsi läsnäolo on jo sinulle tuttua, voit laajentaa läsnäolemistasi vähitellen kaikkeen tekemiseesi antautumalla hetkelle, yrittämättä kiirehtiä johonkin muuhun tai miettiä muita asioita tehdessäsi jotakin.

- Kun teet jotain, huomioi kehosi asento ja anna sen rentoutua siten kuin se sillä hetkellä voi rentoutua
- Kun istut, istu tuntien kehosi istuimellasi ja istuimesi kehosi alla
- Kun kävelet, kävele tiedostaen jokainen askel, kehosi askelten mukana, alusta, jolla kävelet, ympäristö
- kun laitat ruokaa, laita ruokaa tiedostaen ruoka-ainekset, sen miten ne ovat kasvaneet ja lopulta kulkeneet sinun keittiöösi, itsesi koskemassa niihin, astiat jne
- kun keskustelet, kuuntele ja katso, vastaa rauhassa kun keskustelukumppanisi on lopettanut
- kun pieni lapsesi tulee jonkin oman ihmeensä kanssa, kumarru alas ja ihmettele hänen kanssaan
- jne

Mitä tahansa teetkin, harjoittele tuntemaan oma hengityksesi samalla ja tiedosta, että ihmiset, joita kohtaat hengittävät myöskin, eläimet hengittävät, kasvit hengittävät, koko maailmankaikkeus hengittää, kaikki on elävää ja tuntevaa.

Vähitellen opimme tuntemaan olevamme osa kaikkea tätä elävää maailmankaikkeutta, kaikki olennot ovat osa kokonaisuutta. Kaikki olennot ovat tarpeellinen osa kokonaisuutta. Joskus haasteissa on helppoa ajatella, että ei jokin ihminen tai olento ole tarpeellinen, mutta usein kuitenkin on, koska tarvitsemme peilejä ja herätystä läsnäoloon niin monessa asiassa.