Menestys ja merkityksellisyys, Elämänkaaren menestyksiä.

Me ihailemme - minä myös - monia ihmisiä, jotka ovat monella yleisellä mitalla mitattuna menestyneitä. Niin monet ihmiset ovat "saavuttaneet" elämässään jotain, mitä ovat pyrkineet saavuttamaan ja se on luonut heille merkityksellisyyttä ja tyydytystä omasta elämästään tai omaan elämäänsä, he ovat menestyneet elämässään. Menestyksen ei tarvitse tarkoittaa suuria rikkauksia, vaikka voi se sitäkin olla.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät osaa olla tyytyväisiä elämäänsä ja saavutuksiinsa, vaikka ulkoapäin katsoen asiat näyttävät menneen todella hyvin ja elämänkirjaan on kertynyt hyviä ja monipuolisia asioita ja kokemuksia. Itsekin olen ollut yksi heistä, joille mitkään omat saavutukset eivät riitä menestykseksi, joita osaisi arvostaa. Mutta silmiäni ja ymmärrystäni on autettu avautumaan ja näkemään monentasoista ja -laista menestystä myös omassa elämässäni. Vuosien varrella reissuillani keskustelut tuttujen ja tuntemattomien kanssa ovat olleet apuna näkemisessä ja ymmärtämisessä. Olen jutellut myös monen lapsuudesta ja nuoruudesta tuttujen sukulaisten ja ystävien kanssa. Keskustelut ovat aiheuttaneet sen, että ymmärykseni alkoi avautua ja aloin tajuta, että - ihan oikeasti - minäkin olen tehnyt ja kokenut monenlaisia asioita, olen saanut värikkäitä elämän kokemuksia. Osa on juttuja, joita en ole toivonut tai suunnitellut sen kummemmin, mutta silti näyttävät menestykseltä. Osa kokemuksista on sellaisia, että ne ovat selkeästi olleet pitkän tähtäyksen päämääriä, joita jo lapsena olin haaveillut. Olen menestynyt elämässäni.
Olemme keskustelleet omista ja toistemme vanhoista tuntemuksista ja käsityksistä, joita meillä oli ollut itsestämme ja toisistamme. mitä ajattelen, mitä tunnen tai olen tuntenut, mitä olen tehnyt ja missä olen vaikuttanut. Emme olleet olleet tietoisia aiemmin toistemme monista uskomuksista, joita kannoimme jo silloin kauan sitten. Aiemmin olen kokenut sellaisesta, että kaikkihan nyt elävät ja tekevät ihmeellisiä tai samanlaisia asioita, ei niissä minun kokemuksissani ole mitään erilaista tai erityistä.

Aloin ymmärtää, että ihan totta: tänä ihmisenä, joka nyt olen, minäkin olen elänyt rohkeasti jo monenlaista elämää, kokenut kovia ja vaikeita asioita ja isoja iloja ja saavuttanut (jos niin voi sanoa) paljon; olen tehnyt kipeitäkin ratkaisuja ja elänyt niiden kanssa, kunnes taas on tullut uusia tilanteita ja mahdollisuuksia, joihin tarttua; olen luopunut monista asioista ja haaveista, vaikka olen myös saanut monia juttuja ja kokemuksia.

Ymmärrykseni ja kokemukseni laajenivat vasta vähän aikaa sitten siihen, että voisin katsoa myöskin itseäni silmiin ja sanoa, että olen elänyt rohkeasti ja täydesti, koen olevani jotakin, vaikkakin osana jotakin paljon isompaa ja ihmeellisempää, vaikka ihailisin edelleen toisia, jotka ovat tehneet ja saavuttaneet ja tekevät edelleen erilaisia asioita ja menestyvät omassa elämässään elämällä sitä omalla tavallaan.

Tajusin, että olen elänyt koko elämäni merkityksellisesti ja olen menestynyt siinä, vaikka maallista mammonaa en omistakaan. Olen tämän ihmiselämän ja -kehon hallinnoija, vaikka tunnustan pienuuteni ja sen, että silti minua hallinnoi jokin korkeampi voima ja viisaus.

Olen elänyt ja asunut pienellä maatilalla maaseudulla kaukana taajamien hulinoista, kotimme oli sähkötön lähes teini-ikääni asti, olen asunut esikaupungissa, kaupungissa, toisella puolella maapalloa. Olen elänyt ja asunut yksin ja yhdessä; ollut avo- ja avioliitoissa, kokenut rakkautta ja rakkaudettomuutta, hellyyttä ja väkivaltaa. Olen synnyttänyt ja kasvanut kahden lapsen kanssa, elänyt kahden lapsen yksinhuoltajana ja silti opiskellut ja tehnyt töitä samaan aikaan.

Olen matkustanut Suomessa ja kymmenissä muissa maissa. Olen tehnyt maatilan, siivoojan , toimisto-, huoltoaseman, kaupallisen alan töitä, olen ollut töissä ja työnantajana. Voisi sanoa että etenin kaupalisella alalla niin korkealle kuin tahdoin tai en tahtonut, ei se ollut tietoisesti suunnitelmissani, mutta niin tapahtui. Viimeisin siltä puolelta oli pienen 5-8 henkeä työllistävän yrityksen yrittäjä ja toimitusjohtaja. Liikevaihtoa muutaman miljoonan euron verran. Oli meitä useampi omistamassa yritystä, mutta silti se ei vähennä omaa osuuttani ja saavutustani siinä.

Rohkenin myös jättää toimitusjohtajuuden ja menestyvän yrityksen ja siirtyä tekemään jotain ihan muuta ja ihmisläheisempää, koska entinen ei enää saanut minua syttymään eikä tuonut merkityksellisyyden tunnetta ja päättelin, että minäkään en osaa silloin enää antaa sille elämälle kovinkaan paljoa. Opiskelin ihan toisenlaisia asioita: hierontaa, vyöhyketerapiaa, energiahoitoja jne.

Rohkenin perustaa uuden yrityksen ja luotsata hyvinvointikeskusta; tehdä sen kanssa konkurssin, kun se ei kannattanutkaan ja silti jatkoin hyvinvointipalvelujen tuottajana edelleen. Koin siis menestystä ja menetyksiä, mutta elin ja tein, kaaduin ja nousin uudelleen.

Rohkenin myös irrottautua nuorena kokemastani äärettömästä ujoudesta ja tulla esille, näkyväksi ja kuuluvaksi. Rohkenin pitää kursseja, ohjata meditaatioita, puhua isohkoillekin joukoille, esiintyä elävänä ja videolla, jopa TV:n dokumenttiohjelmassakin olen ollut puhumassa enkeleistä ja sanomalehdessä haastateltuna hyvinvointialan ja henkisen kehityksen ja kasvun asioista. Olen rohjennut kirjoittaa ja puhua monenlaisia juttuja ihan omalla nimelläni ja antanut kirjoitusteni näkyä, vaikka monesti on itsekritiikki ollut taivaisa - ehkä syystäkin.

Rohkenin nousta korkeuksiin meditaatioilla ja rukouksilla ja sukeltaa syvälle ohjelmointeihini, pimeyksiini ja traumoihini psykoterapiakoulutuksissa ja kohtaamisissa kanssakulkijoiden ja -eläjien kanssa.

Rohkenin avata mieleni ja tunteeni näkemään, kuulemaan ja tuntemaan laajemmin; tulla kokonaiseksi oivaltavaksi ja alati kehittyväksi olennoksi.

Rohkenin myös tunnistaa ja tunnustaa egoni olemassa olon, päästää sen välillä lomalle, irrottaa sen ohjauksesta - enimmäkseen -, vaikka egoni iso onkin ja haluaa yhtä sun toista. Annan ylpeyteni sulaa ja tunnustan vajavuuteni, keskeneräisyyteni kaikista valmiuksistani ja oivalluksistani huolimatta.

Miksi minä näistä kirjoitan? Koska haluan kertoa sinulle, että sinäkin olet menestynyt, näyttivät ulkoiset seikat miltä tahansa. Elämä itsessään on menestystarina ja me olemme sen menestystarinan hahmoja ja julkituojia. Menestys minulle tarkoittaa tämän elämän elämistä ja kaiken keskellä löydettyä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä eletystä elämästä, myös vaikeuksista ja haasteistakin. Elämä antaa kokemuksia, kun osallistun siihen ja osa kokemuksista on ikäviä, osa on todella mukavia ja nautinnollisia ja näen ja koen ympärilläni paljon kauneutta ja rakkautta, josta voin olla kiitollinen. Ikävät kokemukset ja tunteet ovat kasvunpaikkoja, niin ovat myös myönteiset kokemukset ja tunteet. Jos jään liikaa kiinni niihin kumpaankaan ja toivon elämän aina olevan tai ei olevan sellaista tai tällaista, eksyn tieltäni, jumitun ja alan tulla tyytymättömäksi, jopa sairaaksi. Menestystä on elää elämäänsä ja osallistua kokemuksiin ja tunteisiin, todellakin inkarnoitua eli tulla kehoon tässä elämässä ja nousta sitä kautta ja sen kanssa korkeuksiin, tavallaan ylösnousta. Myötätunto ja arvostus itseä ja muita ja muuta elämää kohtaan on tärkeää, kun elämme tässä yhteisessä maailmassa. Sekin on menestystä, kun opimme olemaan myötätuntoisia ja välittämään, osallistumaan, tuntemaan.

Muistathan ja tiedostathan sen, että olet tärkeä osa tätä elämää maapallolla ja kaikkeudessa, elit sitten millaista elämää tahansa, yksin tai yhdessä ja olet aina menestynyt!

Tarina

Puutarhassa edessäni avautuu tarina, näky maisemassa: 

Puuhailen puutarhassa, kunnioittaen maata ja kasveja. pieniä mönkiäisiä mullassa. 

Aurinko paistaa, heijastuu lähellä olevan joen veden pinnalta. Tuuli suhisee ruohikossa ja humisee puiden latvoissa. Ei kuulu liikenteen melua vaan ainoastaan metsän ja eläinten äänet tuulen lisäksi. Suljen silmäni, huokaisen ja nautin hetkestä.

Edessäni on muistikirja ja kynä. Avaan muistikirjan, tartun kynään ja muistikirjan sivut alkavat täyttyä kirjoituksesta. Monet tarinat ja muodonmuutokset haluavat kirjoittautua ulos runoina, proosana. Maailma on kaunis.

Perhonen laskeutuu kirjoittavalle kädelleni. Pysähdyn katsomaan sitä. Oh - kuinka kaunis se onkaan! Sen sinihehkuiset siivet ovat hetken paikallaan. Tässä hetkessä on ikuisuus. Perhosen siipien leyhynnän välissä on ikuisuus. Ilo, täydellysyys!

Pieni valo-olento istahtaa kirjani sivulle ja katsoo minuun. - Kiitos, että kirjoitat. Sinulla on vielä kerrottavaa. Haluan, että kerrot perhosesta ja sen kumppanista, minusta. Tiedäthän, minä olen tuon kauniin perhosen sielu, kumppani ja kuljen aina sen mukana. 

Perhosen kauneus vangitsee monen katsojan eivätkä he huomaa sen perhosen valoa, joka sen sielussa on. Sinä huomasit minut! Nyt kun huomasit, sinun kuuluu kirjoittaa minusta. Olen tässä kirjan päällä, että näkisit minut selkeämmin hetken. 

Tiedäthän, perhosminun vanhemmat yhdistyivät hetkeksi, he kutsuivat minut tänne, antoivat minulle oven tulla ja siitä minä synnyin. Olin ensin ihan pieni toukka vain. Elin puiden lehdillä ja ruohon korsilla. Kuljin hyvin hitaasti ja erilailla kuin nyt. En voinut lentää, ryömin vain syöden palasia puun lehdistä ja ruohon korsista. 
Kasvoin ja lopulta rakensin itselleni pesän, kuoren ja se pesä oli niin hyvä, että jäin siihen, piilotin valoni kuoreni sisään. En päässyt enää ulos pesästäni, aloin muuttua. Pesä oli hyvä paikka kasvaa ja sulatella kaikkia ravinnon ja tiedon murusia, joita olin syönyt. 
Pesäni kävi lopulta ahtaaksi ja alkoi rakoilla, avautua. 

Pääsin ulos pesästäni. Oih - kuinka kirkkaasti aurinko paistoikaan. Oioin siipiäni hetken. Hei, siipiäni - minulla oli siivet!

Aurinko antoi hehkun sinisille siivilleni. Leyhyttelin niitä siinä paisteessa ja heiluttelin tuntosarviani. Mitä, mitkä ne olivat? Huomasin, että tunsin niiden avulla värähtelyitä, kuulin kutsun. 

Tunsin kukkasten kutsun itsessäni ja leyhytellessäni huomasin, että osaan lentää, Kevyesti lennähdin kotipesästäni ja mitä näinkään - voikukkia, ruiskaunokkeja, leinikkejä, tuomen kukkia. Kukkia, kukkia, kukkia - kuinka suloinen maailma ja kukkien nektari.

Tämä oli ihan erilainen maailma kuin pienenä toukkana näin ja koin. Ne kukkaset odottivat minua vierailemaan ja kuljettamaan niiden pölyjä toisiin kukkiin, että ne voisivat kasvaa ja kukoistaa uudelleen ja edelleen. Ne tarvitsivat pölyttäjää.

Tänään tulin sinun luoksesi kertomaan, sinäkin olet luonut pesän, joka on käynyt liian pieneksi ja ahtaaksi sinun valollesi. Sinun on aika raotella pesääsi ja antaa sen avautua, tulla siitä pois, avata siipesi, antaa auringon värjätä ja lämmittää siipesi, lähteä lentoon. 

Sinun aikasi on tässä. Näethän! Sinä olet kaunis, sinulla on siivet ja voit lentää ja antaa sielusi valon valaista monta. Tiedäthän sen?! Maailma tarvitsee sinua valon vahvistajaksi, valopölyttäjäksi.

Katso vain minua ja avaa sydämesi itsellesi. Lepuutan vielä hetken siipiäni kädelläsi ja annan sinun nauttia kauneudestani ja valostani. 

Se valo muistuttaa sinua, että nyt on sinun vuorosi lentää!

Kiitollisuus ja sen ilmaiseminen parantaa

Minua innostaa ajatella ja ihmetellä erilaisia ilmiöitä. Nyt minua innostaa ajatella, mitäpä jos meitä olisi oikein iso joukko jakamassa kiitosta! 

Kävisikö sinulle kaksi viikkoa kiitollisuuden herättelylle ja kasvatukselle?
Kiitollisuus on voimakas apu manifestoinnissa, asioiden ja unelmien ilmennyksessä. Monissa kirjoituksissa ja kursseilla opetetaan, että kiitollisuus on manifestaation liikkeelle paneva voima. Kiitollisuus on myös tyytyväisyyden ja onnellisuuden ravintoa.

Kiitos

Ajatellaan suomalaista sanaa kiitos. Monissa eri kielissä Kii on Chi, qi = elämän voima. Meidän kiitos sanamme siis tarkoittaa elämänvoiman ojentamista ja jakamista kiitoksen kohteen kanssa. Vähän kuin sanoisimme: Tos on Kii (kiitos) Kutkuttavaa - eikö!?

Mistä olisimme kiitollisia? Lähes kaikesta voi tuntea kiitollisuutta. Kaikesta, mistä tuntee kiitollisuutta jossain vaiheessa, ei välttämättä aina pidä tai se ei tunnu mukavalta tapahtumahetkellä, mutta siinä voi majailla jotakin, mikä opettaa meistä itsestämme jotakin hyvin arvokasta. Mukavista asioista on tietysti helpompaa olla kiitollinen. 
Mitä mahtaisi tapahtua, jos heittäisimme marttyyrin tai uhrin viitan pois harteiltamme ja ottaisimme haasteetkin vastaan uudella erilaisella asenteella? 

Mitä tapahtuisi, jos kiittäisimme kanssamatkaajiamme aina kun mahdollista? Kanssamatkaaja voi olla ihminen, eläin, kasvi, puu, vesi, maaperä, pörriäinen tai ötökkä, enkeli....


Miksi kannattaisi harjoittaa kiitollisuutta

Kiitollisuuden tunne vaikuttaa aivoihin voimakkaasti, puhutaan neuroplastisuudesta. On tutkittu ja todettu, että se luo aivosoluihin uusia yhteyksiä. Kiitollisuus aktivoi hippocampusta, joka vastaa oppimisesta ja muistista. Uudet aivosolujen yhteydet vaikuttavat pitkäkestoiseen muistiin.

Kun ilmaiset kiitollisuutta, aktivoit aivojen kaikkein kehittyneintä aluetta, etulohkoa. Etulohkon alue vastaa sosiaalisesta älykkyydestä, se myös auttaa suodattamaan ympäristön negatiivisia vaikutteita.

Etulohko on fyysisten aivojen rakenneosa, joka kehittyy viimeisenä ja on valmis vasta vähän yli 20 vuotiaana. Lapsi ei voi puolustautua negatiivisilta vaikutuksilta aivojen etulohkojen keskeneräisen kehityksen vuoksi. Lapselle kielteinen informaatio painuu helposti suodattamattomana syvälle aivoihin ja alitajuntaan. Mitä enemmän tunnelatausta informaatiossa on, sen tiukemmin se juurtuu alitajuntaan. Sellainen informaatio muodostuu rajoittaviksi uskomuksiksi, jotka estävät meitä toimimasta tai näkymästä.

Tutkitusti kiitollisuusharjoitukset kartoittavat aivoja ja muotoilevat alitajuntaa uudelleen, vapauttavat meitä  rajoittavista uskomuksistamme, auttavat siis lapsuuden haavojen parantamisessa. Kaikkein tehokkaimpia ovat kiitollisuuden tunteiden ilmaisuharjoitukset. Kun kerromme kiitollisuuden kohteellemme tunteestamme, se vaikuttaa tehokkaimmin itseemme ja vahvistaa kiitollisuuden vastaanottajan aivojen hyvänolontunteita.

Harjoitus: 

Joka ilta kahden viikon ajan kirjoita kolme asiaa, joista olet päivän mittaan ollut kiitollinen. Hae se tunne itseesi jokaisen asian kohdalla. Kirjoita ylös, sano ääneen, laula, tanssi, piirrä tai miten tahansa haluatkin kiitollisuuttasi ilmaista.

Voit myös aamulla herätessäsi kiittää yön levosta ja unista ja tulevan päivän tapahtumista.

Miksi kaksi viikkoa?

Syvät uskomukset eivät häviä sormia näpäyttämällä tai kerran jonkin tekemisellä. Vaatii säännöllistä harjoittelua, että uskomuksia saadaan muutettua. Aivojen on saatava toistoja, ihan niinkuin lihasten, että ne kehittyvät ja muokkautuvat. Kannattaa tietenkin jatkaa pitempäänkin kuin kaksi viikkoa, mutta kaksi viikkoa on sellainen aika, että se jo alkaa vaikuttamaan toistojen kautta, se on kuin kävisit kiitosaivojumppasalilla päivittäin. 

Antaisitko itsellesi nuo hetket illasta ja ehkä aamustakin parin viikon ajan kokeillaksesi miten tämä toimii sinulla?

Kun harjoitat kiitollisuutta, muutat itseäsi ja muutat maailmaa. 

p.s. 

Eilen koin mielenkiintoisen jutun kiitollisuudesta tai kiitoksesta. Minulla oli aamulla aika paljon hermotunteuksia ja -särkyjä eri puolilla kehoa, mistä lie johtunut tai ehkä auringon aktiivisuudesta, se kun vaikuttaa maan magneettikenttään aika tavalla ja sitä kautta tietysti meihin maanpäällisiinkin.

Laitoin pyynnöstä eräälle tuttavalleni skypellä tämän kiitollisuustempauksen esittelyn ja joitakin postauksiani tänne. Skypettelyn lopetettuani tunsin voimakkaan lämmön tulvivan kehossani ja kas kummaa - hermosäryt olivat hävinneet.

Laitoin kiitoksen ja kysymyksen tutulleni, että laittoiko hän mahdollisesti kaukolähetyksenä energiaa minulle. Sanoi, että ei vaan hän oli mietiskellyt kiitellen minua, että jaksan tehdä näitä tällaisia tempauksia.

Kiitoksen voima! <3

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, harjoitus 8

Oletko miettinyt, miten sinä suhtaudut myötätuntoon, kun sitä osoitetaan sinulle? Osaatko ottaa sitä vastaan? Osaatko näyttää avun tarpeesi ja pyytää sitä? Millä tavalla ilmaiset tarpeesi vai ilmaisetko?

Törmäsin taas vasta vähän aikaa sitten itse siihen, kuinka vaikea olikaan asettua vastaanottamaan myötätuntoa, siis myötätunnon kohteeksi. Tulla nähdyksi ja kuulluksi on hyvin intiimiä, läheisyyttä luovaa ja voi olla pelottavaakin, jos ei ole siihen oppinut ja tottunut. Saattaa olla helpompi väistää, kiemurrella siitä pois tai heijastaa se välittömästi jollekin toiselle tai johonkin muuhun.

Tänään voisimme mietiskellä ja tunnustella, miltä tuntuu olla myötätuntoisen huomion kohteena unohtamatta osoittaa sitä myös toisia kohtaan.

Hajoitellaan myötätuntoa selkeästi omaa itseä kohtaan. Koeta löytää tunne siitä, että katsot ja ajattelet myöntätunnolla tai myötäinnolla itseäsi eri ikäisenä: 

• uteliaana, kyselevänä, tottelevaisena tai tottelemattomana pikku lapsena; 
• ylikilttinä tai kapinoivana tai siltä väliltä olevana teininä
• itsenäistä elämää aloittelevana ja ehkä työelämään astuvana nuorena aikuisena; 
• perhettä perustavana, lapsia saavana nuorena tai aikuisena;
• omia rajojaan tutkivana ihmisenä 
• nykyisen ikäisenä ihmisenä, naisena tai miehenä ja kaikkea sitä, mitä se pitää sisällään: rooleja, joita sinulta odotetaan tai odotat itse, vapauden, yhteyden, kumppanin tai mitä tahansa kaipausta tai onnellisuutta, että sinulla jo on kaikkea mitä haluat.

Ajattele ja kohtele itseäsi, kuin olisit paras ystäväsi.

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, 7. harjoitus

Otin hyllystä Pema Chödrönin kirjan "Viisaus kaaoksen keskellä" ja etsin sieltä myötätunnosta puhuvan luvun.

"Todellinen ja välitön yhteys johonkuhun - omaan lapseen, puolisoon, vanhempaan, asiakkaaseen, potilaaseen tai kadulla asuvaan kodittomaan naiseen - merkitsee sitä, että ei sulje tuota ihmistä ulkopuolelle, mikä tarkoittaa ensiksikin, että ei sulje itseään ulkopuolelle. Se tarkoittaa, että sallimme itsemme tuntea, mitä tunnemme, emmekä työnnä tunteita pois. Se tarkoittaa, että hyväksymme kaikki ominaisuutemme, nekin, joista emme pidä. Se edellyttää avoimuutta, jota buddhalaisuudessa joskus kutsutaan tyhjyydeksi - ei kiinnitytä mihinkään eikä pidellä kiinni mistään. Vain avoimessa tilassa pystymme myöntämään, miltä meistä tuntuu. Vain avoimessa tilassa, jossa on tilaa muullekin kuin vain omalle versiollemme todellisuudesta, pystymme näkemään, kuulemaan ja tuntemaan, keitä muut ihmiset todella ovat. Silloin kykenemme todelliseen vuorovaikutukseen heidän kanssaan."

Hän sanoo hyvin: "Myötätuntoisena oleminen on vaativaa."
Hän kertoo esimerkkejä auttamistyön eri muodoista ja lopulta sanoo, että niissä kohtaamisissa "Ennemmin tai myöhemmin kaikki ratkaisemattomat ongelmamme nousevat pintaan: kohtaamme itsemme."
Hän jatkaa myöhemmin:"Ellemme kykene työskentelmään itsemme kanssa ja torjumme itsemme, tulee mahdottomaksi työskennellä muiden kanssa, ja torjumme heidät."

Olen huomannut omassa elämässäni tuon, mitä hän kirjoittaa. Olen myös törmännyt siihen, että lähimpänä olevia ihmisiä kohtaan on joskus hyvinkin haastavaa olla myötätuntoinen ja avoin, koska lähimmät ihmiset väistämättä jossakin kohden pakottavat meidät kohtaamaan itsemme.
Tätä edelleen harjoitellen.

Tänään voisi harjoituksemme olla vaikkapa se, että pyrimme kohtaamaan avoimena ja arvioimatta omista tunteistamme lähtöisin ketä tänään kohtaammekin. Kuuntelemme aidosti ja katsomme silmiin. Se voi olla vaikka vain hyvät huomenet tai päivät puolisolle, lapsille, naapurille, ystäville tai työkavereille ja suoraan kohdaten,

Keskusteluissa voimme ymmärtää toista, mutta silti me molemmat voimme olla eri mieltä oman kokemuspohjamme kautta. Voimme havaita, että erimielisyys herättää meissä jotain vanhoja kaikuja aiemmista kokemuksistamme ja siten nostattaa tunteita pintaan; toteamme ja hyväksymme ne vain ja silti kohtaamme kenet kohtaamme suoraan ja läsnäollen.

Meidän ei tarvitse jokaista omaa tai toisen ongelmaa ratkaista juuri siinä, riittää kun kuuntelemme, kuulemme, katsomme ja näemme toisen. Se vie uskomattoman pitkälle, kun tuntee, että joku oikeasti näkee ja kuulee meidät.

Tarjotaan sellainen läsnäolemisen ja myötätunnon lahja sekä itselle että hänelle, jonka kanssa 

kohtaamme.

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, 6. harjoitus

Fransiskus Assisilainen antoi mainion rukouksen, jossa toisista välittäminen näkyy hyvin. Jokainen voi miettiä tahollaan, mitä se kenellekin tarkoittaa ja missä asioissa voisi toimia tuon rukouksen tavoin:

Herra, tee minusta rauhasi väline,
Niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
Missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
Missä epäilystä, auttaisin uskoon,
Missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
Missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
Missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
Etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
Vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
Kadottaessaan löytää,
Antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
Kuollessaan nousee iänkaikkiseen elämään.

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, 5. harjoitus

5. päivä

Tänään voisimme kuunnella myötätunnon mantraa "Om Mani Padme Hum".
Kuunnellessamme kuvittelemme tai ajattelemme kärsimyksestä vapaata elämää, hyvää tahtoa ja myötätuntoa itselle ja kaikille läheisille.

Kun lähipiiri on saatu visualisoitua annamme kuvan laajentua käsittämään koko Suomen ja tietenkin kuva saa laajentua koko maapallolle ja kaikkialle ja kaikille eläville olennoille. Voisimme nähdä koko maailmankaikkeuden värähtelevän myötätuntoa ja välittämistä, rakkautta kaikkea kohtaan.

Valitsin Michel Pépén version Om Mani Padme Hum mantrasta, koska se vaan on niin kaunis. 

MICHEL PEPE--Le Mantra Du Coeur.wmv

фото:Грегори Колберт

Herätys myötätuntoon ja välittämiseen, harjoitus 4

4. päivä myötätunnon ja välittämisen harjoittamisessa.

Hyvin voi jatkaa jo entisillä harjoituksilla, vaikka tässä onkin taas uusi harjoitus.

Uusi vuosi 2017

Aloittaisimmeko tämän uuden vuoden olemalla läsnä ja rauhassa siinä mitä ajattelemme, tunnemme, olemme, teemme, kohtaamme, näemme, kuulemme ja kaikki se ihan jokapäiväisissä asioissamme?

Tietoinen läsnäoleminen on niin helposti hukassa.

Kuinka monesti sitä tekee asioita jo ajatuksissaan kiiruhtaen johonkin toiseen asiaan tai tekemiseen ja samalla luo kiireen tunteen olemiseensa ja tekemiseensä?

Kuinka usein keskustellessa toisen ihmisen kanssa tuleekaan mietittyä omia mielipiteitä ja tuntemuksia juteltavaan asiaan vielä toisen puhuessa sen sijaan, että kuuntelisi aktiivisesti läsnäollen ja siten kuulisi, näkisi ja tuntisi keskustelukumppaninsa ja hänen esittämänsä asian?

Läsnäolemisen harjoituksen voi aloittaa niinkin läheltä kuin hengityksestä. Tunne hengitys, ilmavirta nenässä, keuhkoputkissa ja koe kuinka keho elää hengityksen mukana.
Pelkästään hengityksen tunteminen syventää sitä automaattisesti ja samalla keho, mieli ja tunteet rauhoittuvat vähitellen.

Hengityksen tarkkailu vie huomiota alkuun, mutta se helpottuu nopeasti ja siitä muodostuu hyvä pohja kokonaisvaltaiselle läsnäolemiselle vähitellen.

Niin monta kertaa päivän mittaan huomaa, että on unohtanut hengityksen. Kyllähän me hengitämme joka tapauksessa niin kauan kuin elämme, mutta se on hyvin pinnallista ja hätäistä kovin helposti. Hengityksen huomaamiseen on onneksi hyvin helppo palata aina kun muistaa.

Hengityksen tarkkailun tarkoitus ei ole muuttaa hengitystämme tietynlaiseen malliin tai muottiin vaan ainoastaan tulla tietoiseksi niin perustavaa laatua olevasta kehomme toiminnosta. Kaikki lähtee hengityksestä. Kehomme saa tarvitsemaansa happea sisäänhengityksen mukana, ja uloshengityksen mukana poistuu kuona-aineita ja hiilidioksidia kehostamme. Tietoinen hengittäminen selkiyttää aivoja ja rauhoittaa sydäntä.

Lisää harjoituksia

Jos hengityksessäsi läsnäolo on jo sinulle tuttua, voit laajentaa läsnäolemistasi vähitellen kaikkeen tekemiseesi antautumalla hetkelle, yrittämättä kiirehtiä johonkin muuhun tai miettiä muita asioita tehdessäsi jotakin.

- Kun teet jotain, huomioi kehosi asento ja anna sen rentoutua siten kuin se sillä hetkellä voi rentoutua
- Kun istut, istu tuntien kehosi istuimellasi ja istuimesi kehosi alla
- Kun kävelet, kävele tiedostaen jokainen askel, kehosi askelten mukana, alusta, jolla kävelet, ympäristö
- kun laitat ruokaa, laita ruokaa tiedostaen ruoka-ainekset, sen miten ne ovat kasvaneet ja lopulta kulkeneet sinun keittiöösi, itsesi koskemassa niihin, astiat jne
- kun keskustelet, kuuntele ja katso, vastaa rauhassa kun keskustelukumppanisi on lopettanut
- kun pieni lapsesi tulee jonkin oman ihmeensä kanssa, kumarru alas ja ihmettele hänen kanssaan
- jne

Mitä tahansa teetkin, harjoittele tuntemaan oma hengityksesi samalla ja tiedosta, että ihmiset, joita kohtaat hengittävät myöskin, eläimet hengittävät, kasvit hengittävät, koko maailmankaikkeus hengittää, kaikki on elävää ja tuntevaa.

Vähitellen opimme tuntemaan olevamme osa kaikkea tätä elävää maailmankaikkeutta, kaikki olennot ovat osa kokonaisuutta. Kaikki olennot ovat tarpeellinen osa kokonaisuutta. Joskus haasteissa on helppoa ajatella, että ei jokin ihminen tai olento ole tarpeellinen, mutta usein kuitenkin on, koska tarvitsemme peilejä ja herätystä läsnäoloon niin monessa asiassa.