Maailman tilanne ja meidän vastuumme siinä. Ho'oponopono-rukous.

Eilen ihmettelin pakolaisvyöryä ja maailmalla olevia kuvia siitä. Illalla luin ystävän postauksen Turun vastaanottokeskuksen tilanteesta ja pelokkaista lapsista ja ihmisistä, joilla ei ole mitään tullessaan, joka tietysti koskettaa sydäntä ja mieltä. 

Tällaisissa tilanteissa tuntee oman pienuutensa monella tavalla, fyysiset kykynsä ja voimansa, mentaalisen kykynsä ja voimansa, tunteidensa kyvyn ja voiman - tai sitten voimattomuuden kaikessa tuossa. 

Tänä aamuna heräsin ho'oponopono rukoukseen, johon mahdollisimman moni voisi yhtyä. Ottaa vastuu itsessä kaikesta siitä kaaoksesta, avuttomuudesta, paosta, tuomiosta, väkivallasta, pelosta, rakkaudettomuudesta. Ho'oponopono tarkoittaa lyhykäisyydessään korjata, pistää järjestykseen, antaa anteeksi, hyväksyä ... rakastaa. Kaikki ulkopuolella näkyvä heijastaa sitä mikä on sisällä, itsessä, perheessä, kulttuurissa, yhteiskunnassa, maassa, kansassa, maapallolla... 

Jos jokainen kykenevä rukoilisi Ho'oponopono rukousta, mahdollisimman usein kohdatessaan jotain, joka pelottaa, järkyttää, ärsyttää, suututtaa, itkettää, rakastuttaa.
 

• Minä rakastan sinua, olen pahoillani, annan minulle anteeksi, kiitos. 

-Minä rakastan sinua - itseäni, sinua, avuntarvitsijaa, auttajaa, väkivallan tekijää, uhria....

-Olen pahoillani, että näen sinut sellaisena kuin näen ja pistän sinut tekemään tai kokemaan asioita, joita teet ja koet.

-Annan minulle anteeksi, että niin on, että näen ja koen asian niin, että tunnen niin kuin tunnen.

-Kiitos, että saan mahdollisuuden nähdä asiat toisella tavalla, kiitos että saan mahdollisuuden pyytää ja antaa anteeksi, saada anteeksi, kiitos, että voin oppia hyväksymään erilaisuutta, rakastamaan pyyteettömämmin, syvemmin ja avoimemmin.