Tämä elämä on niin kummallista ja ihmeellistä. Joskus tuntuu, että junnaan paikallani kuukausikaupalla ja sitten taas tuntuu, että tukka ei pysy päässä, kun mennään sellaista haipakkaa. Joskus paikallaan oleminen on eteenpäin menemistä ja toisin päin.
Mietiskelen, miten asiat saisi rullaamaan parhaalla mahdollisella tavalla, suunnittelen ja teen asioita. Asioilla on sellainen kummallinen taipumus, että ne menevät aina vaan minulle parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka en sitä aina oikein tapahtuma hetkellä jaksa uskoakaan ja vaikka ne menevät ihan eri tavoin kuin suunnittelin tai ajattelin.
Välillä olen pettynyt asioiden tapahtuessa niin kuin ne tapahtuvat, kunnes jälkeenpäin huomaan, että niinhän siinä taas kävi, että lopultakin kaikki meni vieläkin paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan.
Kuuntelen itseäni ja tuntojani. Kehoni ja sydämeni tuntemukset kertovat usein mikä on minulle oikein, mutta joskus olen hukassa kuulemiseltani. Tahtominen - niin - tahtoo niin paljon ja niin tietyllä tavalla...
Usein tahdon myöskin nopeammin asioita kuin niiden aika olisi tai olisin itse niille valmis. Kärsivällisyyskoulu - kyllä vaan, sitä tässä olen käynyt ja vaihtelevasti oppinutkin, silti välillä en jaksaisi odottaa vaan tahtoisin heti kaikki minulle tänne nyt!
Onneksi maailmankaikkeus tietää minua paremmin ajoitukset. Tosin nykyisin kaikki tapahtuu nopeasti ja täytyy olla tarkkana mitä ajattelee ja millaisia tunteita päästää valloilleen.
Pääsin paratiisiin viikoksi! Ystävä lähti matkoille ja saan olla hänen kukkastensa ja kotinsa seurana. Paikka on kuin paratiisi, parantava ja pysäyttävä. Uskomaton määrä kukkia ja aivan ihastuttava energia koko paikassa. Tätäkään ei suunniteltu kovin kauaa, vasta viikko sitten sovimme asian. Ja kuinka ollakaan samalla kun olen täällä toinen ystävä tarvitsee Tampereella asuntoa hetkeksi ja näin hän voi olla minun kotonani siellä. Asioilla on taipumus järjestyä parhain päin.
Niin ihanan kutkuttavan kummallista ja ihmeellistä tämä elo.
No comments:
Post a Comment