Kosketus

Karu, koskematon koskettu,
paljas verhottu pintani.
Avaudun kokemaan, tuntemaan
sinut
elämä.
Avaudun haistamaan ja maistamaan makeutesi, karvautesi,
suloisen nektarin,
joka suolaisen makeana minussa virtaa.
Vähitellen virtani alkaa soljumaan
ja ravitsee minut,
ravitsee kosketukseni,
kasvattaa kaipaukseni ehjäksi,
tuo minut kotiin,
josta en ollut lähtenytkään.

Karuus on syntynyt kosketuksen puutteesta.
Kosketus on tärkeä,

kosketan, kosketan, kosketan,

että osaisin antaa sinun
elämä koskettaa minua,
että osaisin antaa sinun rakkaani
koskettaa minua
lempeästi, hellästi, runsaasti,
että osaisin antaa runsauden kasvaa virraksi,
vahvaksi, ehjäksi, täydeksi,
että osaisin ottaa sinut vastaan
rakkaani - elämä.
Henki minussa vastaa kosketukseen,
koskettaa, tuntee ja virtaa vuolaana
ryöpyten huuhtelee karut korvet kosteiksi
pehmeiksi elämän lähteiksi.

Aivot ja kosketus, ihon aivot