Joskus luottamus on lujilla, niinkuin monella ihmisellä näinä päivinä, kun meille pusketaan joka tuutista monenmoisia ikäviä uutisia ja tietoja taloudesta, maailmantilanteista, ihmisten kärsimyksestä, suurten erilaisten ihmisjoukkojen liikkumisista...
On tärkeää koettaa säilyttää luottamus elämään huolimatta kaikesta, mitä kuulemme ja näemme. Luottamusta voisi lisätä vaikkapa kiitosharjoituksilla.
Miettiä mikä kaikki on hyvin omassa elämässä: perhe, ruokaa, koti, ystävät, työtä tai aikaa harrastaa, jos ei työtä ole, kyky ajetella ja tuntea, luonto ja sen ihmeet, .... Vaikka noissa asioissa olisikin ehkä jotain toivomisen varaa, kannattaa miettiä enemmän sitä mikä on hyvää. Kaikesta voi kiittää, vaikka aina ei kiitollisuutta heti löytäisikään. Kiittäminen lisää kiitollisuutta ja parantaa tunnelmaa muutenkin.
Olen ajoittain tehnyt intensiivisiä kiitosharjoituksia, miettinyt ja kiittänyt kaikesta pienestäkin. Kiittänyt ketä tai mitä? Kiittänyt elämää, kiittänyt jumaluutta kaikesta mahdollisesta ja kiittänyt omaa korkeampaa minää ohjauksesta, jota olen ihmisenä saanut sitä kautta jumaluudelta.
Olen kiittänyt myös kovista kokemuksista tai niistä selviytymisestä. Jokainen askel elämässä on tuonut minut tähän, luonut minut täksi ihmiseksi, joka olen nyt. Joskus kiitettyäni elämää kaikesta, "tehtyäni kiitosharjoitusta", olen kokenut vahvaa elämän kantamiskyvyn ja luottamukseni lisääntymistä.
Ehkä muistan harjoitella kiittämistä vielä useammin, kun muistan miten hyvältä kiittäminen oikeastaan tuntuukaan. Kiittäminen tuntuu paljon paremmalta kuin valittaminen ja purnaaminen.
Tiedostan sen, että minulla on vielä matkaa jäljellä itsessäni, avautumisessani. Joskus vanhojen kokemusten kaiut varastavat minut hetkeksi, siitä kuitenkin pääsen nykyisyyteen takaisin ja avaudun tulevaisuudelle jälleen lisää oivaltaneena.
Elämän kantokyky on rajaton ja ikuinen. Kehittyykö luottamuksemme elämään ja sen kantokykyyn matkamme varrella riippuu omista asenteistamme ja kyvystämme tutkia asenteitamme ja tunteitamme ja tarvittaessa muuttaa niitä vähitellen tai syventää varmuutta omista tunteistamme, jos ne tuntuvat palvelevan.
Kirjoitin vuosia sitten kiitosrukouksen elämälle, se tuntuisi sopivan juuri tähän:
Kanna minua elämä.
Auta jalkojani jaksamaan,
sydäntäni laulamaan
säveltä, jonka sinulta sain.
Auta silmiäni näkemään,
korviani kuulemaan
kauneutesi - täyteytesi.
Auta rakkauttani kasvamaan
ymmärtämään - täyttymään,
sillä Sinä olet minä,
Sinä olet ikuinen totuus.
Minä olen osa Sinua,
Sinun yhdet kasvosi,
Sinun lapsesi,
kasvamassa mittaasi.
Kiitos että Sinä olet aina kanssani
kaikkialla.
Kiitos, että saan toteuttaa
suurta suunnitelmaasi kauttani.
Kiitos, että minulla on
tämä mahdollisuus -
tämä Elämä.
No comments:
Post a Comment