Thursday, August 27, 2015

Onnellisuus >< elämän haasteet ja muut tunnetilat

Onnellisuuden ihme

Mietin usein, kuinka onnellisuus on riippumaton haasteista, kipuiluista, muista tunnetiloista ja vaikeuksista. Joskus onnellisuus ja hyvä mieli suorastaan kuplii sisälläni, joskus taas muut tunteet ottavat vallan, mutta perusonnellisuus ja mielen rauha säilyvät silloinkin.  Se on sisäinen tunne tai olotila, jossa on hyvä olla, vaikka muut tunteet tai asiat myrskyäisivät minussa tai elämässäni. Onnellisuuden kokeminen ei todellakaan ole ristiriidassa muiden tunteiden kanssa. Ehkä juuri aito erilaisten tunteiden ja mielenmaailmojen tunnustaminen ja salliminen auttavat olemaan onnellinen.

Miten siihen tilaan pääsee? Voiko sitä oppia tai opettaa?

Varmasti sitä voi oppia ja opettaakin. Luulisin, että oppijan täytyy olla valmis ja halukas katsomaan onnellisuuden tiellä olevia esteitä tai asioita uusin silmin, uudesta perspektiivistä ja tekemään uudenlaisia valintoja. Onnellisuuttakin on hyvä katsoa uudelta kantilta ja miettiä, mihin oma onnellisuus perustuu tai mitä oma onnellisuus on ja tarkoittaa. 

Minun onnellisuuteni perustuu itseni syvempien tai laajempien kerrosten tunnistamiseen, tuntemiseen, olemassaoloon ja niiden kanssa elämiseen. Välillä eksyn olemaan onneton, silloin yleensä en ole kosketuksissa itseeni ja siihen jumalalliseen minuun, joka ohjaa ja elää tätä ihmisminua. Jos eksyn Itsestäni kovin kauas, se aiheuttaa minulle vahvaa kaipausta, väsymystä ja kipua ja ei-onnellisuutta.

Luulen, että "rukousharjoitukseni", jonka avulla selvisin lapsuudessa monista pelottavista ja vaikeista ajoista tai irrottauduin kivusta, on auttanut minua pysymään itsessäni ja keskelläni, sieluolemuksessani. Joskus rukous on ollut taukoamaton, hiljaa sisälläni toistuva sanallinen muoto - resitaatio -, joskus se on voinut olla laulua, mantroja. Joskus jonkin valmiin rukouksen mukaan ja joskus omin hapuilevin sanoin. Se on tuonut minut virvoittavien henkisten vetten tykö ja tuonut onnellisuuden tunnetta, kotona olemisen tunnetta. Usein rukous on ollut sanaton hiljainen kaipaus, kurotus henkeen, luojaan ja joskus lähes huuto sisälläni. Lisäksi hiljentyminen, kuuntelu, möllötys, veden virtaus, tähtitaivaan tuijotus, tuulen kuuntelu jne...  
Tajuan, kuinka rikasta ja raikasta sisäinen taajuus ja laajuus on. Aina se ei näy ulospäin, useinmiten kuitenkin sen näkee ja tuntee olemuksesta. 
Onnellisuuden ja sielunmaiseman jakaminen vahvistaa sitä. Runot ja niiden kirjoittaminen ovat vahvistaneet onnellisuuttani. Työni, jonka olen itselleni luonut, saa minut tuntemaan onnellisuutta. Lapseni ovat lisänneet onnellisuuttani. Olisinko onnellinen, jos nämä asiat häviäisivät elämästäni? Tuohon kysymykseen en tietenkään osaa antaa varmaa vastausta, mutta luulen - en siis tiedä - , että löytäisin onnellisuuden kuitenkin lopulta takaisin entisin konstein.

Onnellisuuden ja ilon vahvistamiseen on olemassa paljon erilaisia oppaita ja kursseja. Jokainen opas on luotu kirjoittajan omaan kokemukseen pohjautuen. Innostuneena haluaa auttaa toisiakin löytämään saman, löytämään tasapainoa, onnellisuutta ja iloa. Eri luonteisille ihmisille toimii erilaiset tavat ja työkalut. 
Meditaatio, hiljentyminen auttavat tunnistamaan omia tiloja ja tuntemuksia, siksi rohkaisen ihmisiä kokeilemaan sitä. Kaikille hiljentyminen ei ole helppoa eivätkä kaikki ihmiset osaa sallia itselleen hetkeä tai tuokiota itsensä seurassa. Joskus sallimisen taitoakin pitää harjoitella. 
Sanoisin, että oman tai itselle sopivan tai sopivien onnellistamistapojen etsiminen ja löytäminen kannattaa. Kokeile ihmeessä!

No comments:

Post a Comment